Asiallista tekstiä. Ongelma konkretisoituu jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Jo 6-vuotiaina aletaan pelaamaan luvattoman paljon ns. oikeita otteluita, jolloin kentän laidalle kokoonnutaan kuin kirkkoon katselemaan kuinka kukaan lapsista ei hallitse lainkaan palloa, mutta joku kuitenkin on toista parempi. Samalla voidaan ne ainoat kyseisen viikon harjoitukset jättää pitämättä/väliin kun on se tärkeä peli (väsyneenä ei voiteta). Kun pelataan pelejä, ei tarvitse valmentaa. Valmentaminen kun on vaikeaa ja harrastusten pitää olla helppoja. Lipsutaan kohti päätelmää, että sähly on peleistä paras, kun se on niin tavattoman hauskaa ja helppoa. Yritetään tehdä jalkapallosta sählyä. Samalla jos varsinaisessa nappuloiden jalkapallo-ottelussa toiset ovat vielä itseä huonompia, näytetään tietysti hyvältä, vaikka lapset eivät olisi oppineet yhtään mitään. Ongelma on mielestäni erittäin suuri. Ratkaisu on, että alle 10-vuotiaiden pelejä pitäisi karsia ankaralla kädellä ja poistaa tämä mahdollinen muihin osaamattomiin kohdistuvasta vertailusta syntyvä harhakuva – kukaan ei 9-vuotiaana ole valmis jalkapalloilija, jonka ei tarvitsisi harjoitella useita tunteja viikossa. Mutta kun verrataan vielä heikompiin, saattaa tällainen illuusio syntyä. Kolme harjoitusta ja yksi peli –säännöstä pitäisi pitää lipsumatta kiinni alusta asti (tietysti hyvin hoidetuissa joukkueissa tämä on ainakin myöhemmässä vaiheessa selvää). Mitä nuorempia lapset ovat, sitä vähemmän pitäisi varsinaisia otteluita pelata. Joukkueet olisi aluksi melkeinpä pakotettava harjoittelemaan, ennen kuin syntyy oikeanlainen kulttuuri, jossa tästä nappuloiden liikojen pelattujen pelien kuplasta päästään irti. Nyt tapahtuu niin, että lapsilla peluutetaan näitä puolivirallisia otteluita useita kymmeniä kesässä harjoitusten sijaan (ei siis "aitoja", valmennettuja 4v4 ja 3v3 pienpelejä, jotka ovat todella kehittäviä) ja ketään ei edes yritetä systemaattisesti valmentaa taitojen osalta, mutta harrastus jatkuu läpi kesän (talvella vaihdetaan sitten vaikka siihen sählyyn). Ongelmat näkyvät räikeinä myös suuremmissa seuroissa kun tullaan edari-vaiheeseen. Perustaitoja ei kertakaikkiaan hallita. Eräänlainen epäsuora esimerkki tästä on paljon hehkutetun Honka 93 tuore vierailu Englannissa (ei sen takia, että joukkue olisi huono, vaan koska se on Suomessa niin kerta kaikkiaan ylivoimainen). Manchester United – Honka 93, 5.12.2007, tulos: 9-0. En ole kuullut mitään raportteja ottelusta, mutta tulos kertoo paljon. Olemme todella kaukana siitä, että meillä olisi oikeasti valmennettuja ja kansainväliset mitat täyttäviä junioreita (ei riitä, että isien valmentamia "oikeita" pelaajia löytyy pääkaupunkiseudulta 3. Niitä pitää olla 30 / ikäluokka. 15-vuotiaiden maan parhaan joukkueen ringissä ei saisi olla yhtään pelaajaa, jonka tekniikka selvästi ontuu - tämän pitäisi olla itsestäänselvä perusedellytys (ja tämä perustaito olisi pitänyt kehittää jo alle 12-vuotiaana). Tällä hetkellä meillä ei ole edes yhtään aikuisten liiga-joukkuetta, jossa edes puolet pelaajista täyttäisi tämän perustekniikan kriteerin). Meillä menee jalkapallomaana kerta kaikkiaan huonosti, pelaisi A-maajoukkue sitten kuinka monta 0-0 peliä tahansa. Syytä voidaan etsiä pyramidin pohjan kapeudesta ja liian aikaisin saavutetusta kärjestä, mutta etenkin siitä ettei meillä Suomessa nappuloita kokonaisuutta katsoen edes yritetä valmentaa joukkueissa (puhumattakaan siitä, että tehtäisiin oikeita asioita nappuloina). Jos askelharhautusta kokeilee ensimmäisen kerran 10-vuotiaana, on se jo liian myöhäistä. Silti näyttää siltä, että on vain niin paljon helpompaa pelata pelejä ja elää kuplassa. Kai näiden erilaisten Honka Stars yhdistelmien hehkuttaminen kertoo paljon Suomen tilasta - kun jossain joukkueessa opetetaan osalle pojista perustaidot ja siihen päälle hyvä taktinen pelisysteemi, ovat he täysin ylivoimaisia Suomessa (jopa niin, että pelejä on tylsä edes järjestää silloin kun pitäisi vasta alkaa kilpailemaan), mutta kun mennään muualle katselemaan tulee vastaan armoton fakta: perustaso on aivan liian heikko. Kemppinen on aivan oikeassa: jotain pitää ruveta tekemään toisin kokonaisuuden kannalta, mikä ajaisi myös näiden ns. parempien joukkueiden ja valmentajien etua - ehkä näiden hyvien valmentajien pitäisi sitten myös ottaa aktiivisesti kokonaisvastuuta valmennuksen perustason nostamisesta koko Suomessa ettei Kemppisen tarvitsisi yksin tätä paasata. Ennen kaikkea kyseessä tulisi mielestäni olla painopisteen siirtäminen pelikeskeisyydestä nappulavalmennuksessa taitokeskeisyyteen (mitä ymmärtääkseni Tanoke ajaa määrätietoisesti takaa). Palloliitossa ollaan tästä varmasti samaa mieltä, mutta olisi aika ruveta oikeasti levittämään sanomaa siitä miten nappulajoukkuetta valmennetaan halki maakuntien. Palloliiton järjestämät kurssit eivät yksinkertaisesti riitä, vaikka peruskurssien taso onkin ymmärtääkseni parantunut viime aikoina. Ensimmäinen kunnon askel olisi jokaikiseen kouluun ja kirjastoon Palloliiton toimesta toimitettu jalkapallovalmennuksen tasokas käsikirja dvd-levyineen (kohta kohdalta ja yksityiskohtia myöten toteutettu) - Hollannin malliin. Rahat Veikkausvaroista ja opetusministeriöstä.

Mitä tulee Tanokeen, itse järjestelmä on erinomainen: vetäjät päteviä ja asiaan sitoutuneita. Pieni ristiriita syntyy juuri tuosta toisen kommentoijan mainitsemasta Suomen puitteissa melko räikeästä tuotteiden kaupustelusta ja korkeasta hinnasta. Ostopalvelu malli on viety melko pitkälle, vaikka kaipa se muiden maiden Speed, Agility, Quickness -formaateissa on myös mukana (mukaan lukien erilaiset Soccer Schoolit maailmalla). Tosin, Tanoken liikeidean kannalta tietenkään mitään valmennuksesta joskus tilille putoavia siirtosummia ei voida ainakaan vielä odottaa (toisin kuin pelaajia samalla rekrytoivien suurten seurojen jalkapallokoulujen kohdalla). Tanoken periaattellinen ongelma on tässä vapaaehtoisuuteen pohjautuvassa Suomen jalkapallokulttuurissa konkreettinen - kun toinen pyytää vaivastaan palkkiota, on sitä vapaaehtoisesti toimivien hieman vaikea purematta niellä, vaikka tämä ammattimaisuus saattaakin olla ainoa tie eteenpäin. Totean tämän vain näin kulttuurisena tosiasiana. Tanokessa on paljon omia hyviä ja omaperäisiä piirteitä, joka instituutiona ilman muuta palvelee meitä kaikkia jalkapallon piirissä toimivia - ehkä enemmän kuin mikään muu viime aikainen uusi instituutio (en edes tiedä mitä ne mahdollisesti olisivat, jos ei Palloliiton Kaikki Pelaa mallia lasketa). En yhtään epäile Pertti Kemppisen vilpittömyyttä itse asian puolesta. Propsit siitä ja toivotaan parempaa huomista.