Kemppisen kirjoituksen tarkoitus oli tuskn herättää keskustelua maajoukkueen tulevaisuuden pelitavasta, mutta sanomattakin on selvää että "liika" taitovalmennus ei estä maajoukkuetta toteuttamasta brittityylistä kick & rush -taktiikkaa. En tosin tiedä onko se järkevää kun katsoo ko. taktiikkaa suosivien menestystä viime em-karsinnoissa. Kaikki brittijoukkueet ja Norja ulkona, Saksaa ja Ruotsia en tähän kategoriaan laskisi.

Espanjassa, Italiassa ja Hollannissa tehdään ylivoimaisesti parasta juniortyötä euroopassa, ja sen osoittaa menestys kv. junioiriturnauksissa. Barcelonan kaupungin(3m asukasta) kasvateista voisi koostaa yhden Englannin tasoisen joukkueen ja useamman Suomen.

.....

Mutta itse kirjoitukseen... täyttä asiaa! Itse höntsäilin junnuna 80- ja 90-luvulla useamman vuoden varsin hyvin menestyneessä junnujoukkueessa ja enkä oppinut seuran harjoituksissa käytännössä mitään. Aktiivuran jälkeen futiksen seuraaminen tv:stä on kehittänyt pelikäsitystäni enemmän kuin nuo sadat treenit kasvattajaseurassani.

Suomifutiksen suurin ongelma on, että kun menestystä ei ole koskaan tullut, niin kukaan ei osaa sitä vaatiakaan. Potkupallo on vain kiva kesälaji lätkäkauden välissä. Palloliitossakin ollaan toimista päätelllen varsin tyytyväisiä tähän tilaan.