Jan Vermoilen vastasi blogikirjoituksiini - otsikolla - ”Ampuu mukavasti nojatuolista, mutta ei osu keskelle”. Kirjoittajana ymmärsin ko. blogieni sisältöjeni diskurssit toisella tavalla. Tämän vuoksi katson aiheelliseksi täsmentää alla olevia asiakokonaisuuksia.

Arvostelin suomalaista valmennusjärjestelmää heikoista oppimistuloksista, jotka voi todeta helposti, jos seuraa lasten ja nuorten harjoittelua ja pelaamista. Suomessa käytetyt harjoitusmenetelmät ovat vanhanaikaisia ja valmentajien koulutusjärjestelmän kehittäminen etenee liian hitaasti. 

Minä pidän esteettisestä jalkapallosta.  Valmennustajuntaani ohjaakin halu opettaa lapsia pelaamaan kauniisti. Esteettinen pelaaminen perustuu vaivattomuuden illuusioon. Esteettinen jalkapallo rakentuu taitojalkapallosta, jolloin keskeistä on elämyksellisyys, pallolla leikittely, tutkiva peliote, intution käyttö ja emotionaalinen syvyys.

On tärkeää, että lasten ja nuorten jalkapallovalmennus painottuu jalkapallokulttuurillisiin ilmiöihin. Esteettinen jalkapallo on osa kokonaispersoonallisuutta korostavaa kasvatusta, joka yhdistää jalkapallon taiteeseen. Kysymys on herkkyydestä havaita jalkapallossa olevia taiteellisia vivahteita, ja tuntea riittävän syviä tunne-elämyksiä. Tällainen pelitapa edellyttää intutiota - välitöntä tietämistä, jossa tieto tiedon kohteesta saavutetaan suoraan. Intuitiivinen tieto eroaa analyyttisesta tiedosta, joka sisältää käsitteellistä aineistoa. Jalkapallon esteettinen kohtaaminen edellyttää kokijalta tiettyä asennetta, tilanteeseen sitoutumista ja eräänlaista vakavuutta, jotta esteettinen pelikokemus olisi ylipäätänsä mahdollista saavuttaa. Esteettinen jalkapallo perustuu ymmärtämisen prosessiin, eli siihen, mitä tapahtuu kun ymmärrämme jotain. Se on myös näkemys tulkinnasta, eli millä tavalla esimerkiksi tietty jalkapallopeli voidaan tulkita.

Jalkapallon estetiikka on filosofisesti kiinnostava aihe, koska se koskettaa sitä aluetta, jota filosofiassa pohditaan - merkityksiä, ymmärtämistä ja tunteita. Filosofi Epikuros Antiikin Kreikasta esitti, että: "Kaunista on se, mikä miellyttää kaikkia heidän käsityksistään riippumatta." - "Kauniiksi sanotaan kohdetta joka tuottaa tyydytystä." Oleellista on ymmärtää, miten syvältä suomalaisessa jalkapallovalmennuksessa kohdataan pelaamiseen liittyvät kauneusarvot ja tunnemaailma. Milloin suomalaisen jalkapallopelin katsominen tuottaa tyydytystä?

Liian moni suomalainen lapsijalkapalloilija on tunteellisesti kylmä. Kokonaisuutta ajatellen - kysymys on siitä, millä tavalla lapsia opetetaan pelaamaan jalkapalloa? Mihin pelillinen tasomme riittää? Minkä tasoista jalkapalloa kykenemme pelaamaan?

Suomessa jalkapallossa ei ole olemassa yhtenäistä valmennusjärjestelmää. Pelaajien valinnat ja harjoittelu toteutuvat  sattumanvaraisesti - yksittäisten valmentajien ja lasten vanhempien innostuksen perusteella. Valmennusmenetelmät ovat vanhentuneita eikä niiden toteuttaminen perustu riittävästi tieteellisesti perusteltuun valmennustilanteen - metodologiseen, pedagogiseen tai psykologiseen erittelyyn.

Valmennuksen näkyvät tulokset tai valmentajan henkilökohtainen mukavuus ratkaisee, mitä menetelmää pidetään parhaana. Tällöin unohdetaan, miten valmennusmallit tai aikaansaannokset ovat syntyneet, ja mitä ne ovat merkinneet valmennettavien kehittymiselle.

Mitä tästä kaikesta seuraa?

Suomessa lähes jokaisen lasten ja nuorten joukkueen valmennusprosessi on pääsääntöisesti myöhässä - jalkapallotaitojen ja pelikäsitystä ohjaavien tietojen oppimisessa.  Tämä on tieteellinen tosiasia: lapsuudessa keskushermosto kehittyy parhaiten silloin, kun se saa runsaasti ärsykkeitä – motorisia ja kognitiivisia. Suoritustason mittoina voidaan käyttää pelissä esiintyvien taitosuoritusten virheettömyyden astetta, pelitilanteiden hahmottamista tai ymmärtämisen nopeuteutta. Hyvä suoritustason mittari on myös pelitilanteissa esiintyvä käyttäytymisen nopeus. Suurin ero tulee kuitenkin suhtautumisesta lasten huippu-urheiluun - ideologiaan, tukemiseen ja tekemisen tasoon.

Lapset ovat useimmiten innostuneita. He ovat myös joustavia. Tämän vuoksi lasten kanssa työskentelevien pitää opetella rutiinien rikkomista.

Lasten seurassa valmentaja voisi olla enemmän oppilaana kuin opettajana. Ei niin, että hän laskeutuisi alas, vaan kohoaisi lapsen viattomuuden ja vilpittömyyden tasolle. Tämän vuoksi on tärkeää, että valmentajasta löytyy riittävästi osaamista, empaattisuutta, aitoutta, avoimuutta, sensitiivisyyttä, innostuneisuutta ja luovuutta.

Tanoke-valmennuksen kehittämiseen aktiivisesti osallistunut - Tanoke-valmentaja - Martti Iivonen, palkittiin vuoden liikunnanopettajaksi. Valinta osui oikeaan henkilöön, sillä Martti on kehittänyt koululiikuntaa systemaattisesti usealla osa-alueella. Tunnustus oli merkittävä, sillä Suomessa on paljon liikunnanopettajia. Palkinto on tarkoitettu tunnustukseksi pitkästä ja merkittävästä liikunnanopettajan työstä. Palkinto jaettiin Liikunnanopettajien päivillä – kollegioiden läsnä ollessa.

Taitavat pelaajat pärjäävät logiikka toimi kun Tanoke-pelaajista kootut joukkueet osallistuivat Scandic Cupiin - Helsingissä ja Vantaalla. Kolme Tanoke-pelaajista koottua joukkuetta pelasi Scandic Cupissa joulukuussa 2010. Joukkueet koottiin 2002-, 2001- ja 2000-syntyneistä pojista.

Jokainen Tanoke-joukkue voitti ikäluokkansa kaikki ottelut, mitä voidaan pitää juhlimisen arvoisena asiana. Tanoke-joukkueet olivat ainoat suomalaisjoukkueet, jotka voittivat ikäryhmänsä mestaruudet. Muut voitot menivät venäläisille. Jos maalit ovat jalkapallon suola, niin niitä ainakin nähtiin: Tanoke-joukkueiden yhteinen maalisaldo 15 ottelussa oli todellinen ilotulitus - 105 tehtyä maalia ja 15 päästettyä maalia.  Pelaajat oli koottu Top-talenttipelaajista, Tanoke-joukkuevalmennuksessa mukana olleista tai muuta Tanoke-valmennusta saanneista pelaajista.

Kuva Mia Ahlström

Saksalainen jalkapallopedagogi, professori ja lehtori, Horst Wein vieraili Helsingissä maaliskuussa 2010. Wein luennoi ja ohjasi harjoituksia kolmen päivän ajan Tanoken taitokoulun ja Käpylän Pallon järjestämässä seminaarissa, johon osallistui 130 valmentajaa.

Malliryhminä toimivat Tanoken Top Talent -pelaajat ja KäPan kolme poikajoukkuetta. Horst Wein on pienpelien kautta tapahtuvan harjoittelun puolesta puhuja: "Pienpeleissä pelaajat joutuvat tekemään nopeita ratkaisuja ja osallistumaan enemmän peliin. Yksi vastaan yksi -tilanteet, maalien tekeminen ja syöttöjen määrä moninkertaistuu 11 vastaan 11 -peliin nähden."

Mikä kertoo meille, mitä lapsi tavoittelee jalkapallovalmennuksessa? Mistä tiedämme, oppiiko lapsi pelaamaan jalkapalloa? Mikä kertoo, olemmeko hyviä valmentajia ja toimimmeko niin hyvin ja oikein kuin tietämyksemme mukaan kykenemme?

Kuvittele mielessäsi, millaiseen joukkueeseen tai seuraan sinä haluat viedä lapsesi tai millaista joukkuetta sinä haluat valmentaa. Lapsia ja nuoria on kautta aikojen kasvatettu ja valmennettu erilaisilla keinoilla ja metodeilla. Kasvatusta ja valmennusta ovat säädelleet monet tekijät, kuten yhteiskunnallinen tilanne, lapsen asema perheen ja yhteiskunnan jäsenenä sekä jalkapallokulttuurin luonne.

"Suomalainen jalkapallovalmennus voi edistyä vain siinä tapauksessa, että myös suomalaiset lasten ja nuorten valmentajat näkevät itsensä osana Eurooppaa ja maailmaa ja sen jalkapallokulttuurin monimuotoisuuden."

Kuva Tapio Turunen

Minua on lapsesta alkaen innostanut espanjalainen jalkapallo. Siksi kirjoitan tätä blogia suurella antaumuksella. Tämä kirjoitus on ensimmäinen osa laajempaa kokonaisuutta, jossa esitellään Euroopan jalkapallon eliittiä. Olen iloinen, että minä saan esitellä ensimmäisessä osassa Espanjan jalkapallon suuruutta.  

Espanjassa jalkapalloa kohtaan tunnetaan suurta intohimoa. Sitä pidetään  kauneimpana urheilumuotona, joka kätkee sisäänsä estetiikkaa, vihaa, aggressiota, solidaarisuutta ja jännitystä. Kaikki tämä avautuu ihmisten eteen, kerran viikossa pelattavien La Liigan otteluiden välityksellä. Näiden otteluiden tuloksilla ja pelitavoilla spekuloidaan koko seuraava viikko. Espanjalaiselle jalkapallo on ihmisen kulttuuria pienoiskoossa - sosiaalisia valintoja, eksistentialistisia arvostuksia ja elämänkaareen liittyviä muutoksia.

Nykyiset kehittämismallit eivät ole nostaneet toivottulla tavalla valmennustasoa. Niinpä useimmat seurat ovat tyytymättömiä nykyiseen tasoonsa.

Ongelmia on paljon, ja ne näkyvät melkein kaikilla valmennuksen osa-alueilla. Liian monessa seurassa valmennus soljuu perinteisen mallin mukaan, joka on noin 20 vuotta jäljessä nykyisestä kehityksestä.