Nykyiset kehittämismallit eivät ole nostaneet toivottulla tavalla valmennustasoa. Niinpä useimmat seurat ovat tyytymättömiä nykyiseen tasoonsa. Ongelmia on paljon, ja ne näkyvät melkein kaikilla valmennuksen osa-alueilla. Liian monessa seurassa valmennus soljuu perinteisen mallin mukaan, joka on noin 20 vuotta jäljessä nykyisestä kehityksestä.

Olen seurannut aktiivisesti yli 30 vuoden ajan lasten ja nuorten jalkapallovalmennuksen kehittämispyrkimyksiä. Tänä aikana olen perehtynyt syvällisesti kaikenikäisten lasten ja nuorten valmentamiseen.

Koko valmennusurani aikana minua on suuresti ihmetyttänyt, miksi meillä ei toimita jalkapalloilun parissa tosissaan; miksi meillä puuhastellaan niin paljon? Miksi meillä näkee niin vähän innokkuutta ja palavuutta? Miksi meillä painotetaan niin vähän yritystä ja aktiivisen toiminnan merkitystä harjoituksissa ja peleissä. Onko suomalaisten lasten motivaatiokyky ja mielenkiinto alhaisempi kuin jalkapallokulttuurin maissa?

Hitaampaa kehitystä

Suomalaiset pelaajat kehittyvät hitaammin ja vähemmän, koska he eivät anna kaikkea kapasiteetistaan peleissä ja harjoituksissa. Tämä liittyy laajasti motoriseen, sensoriseen ja kognitiiviseen kehitykseen. Tärkeiden jalkapallon pelaamiseen vaikuttavien toimintojen hitaampi kehittyminen, pienempi suorituskyky vaikuttaa koko hermostolliseen toimintaan. Suomalainen lapsi reagoi harjoituksissa ja peleissä vähemmän impulsiivisesti kuin esimerkiksi espanjalainen, italialainen tai ranskalainen. Kysymys on keskushermoston herätevasteista. Herätevasteilla tarkoitetaan ulkoisen aistiärsykkeen aiheuttamia jännitemuutoksia keskushermostossa. Peli- ja harjoituskäyttäytymisen erot näkyvät kehitys-, oppimis-, havaintomotorisessa- ja motorisessa käyttäytymisessä.

Lasten ja nuorten valmennustyön kehittäminen on jätetty jalkapallossa luvattoman huonolle tasolle

Pelaajien taidon puute, pelin visuaalinen lukeminen, pelikäsityksen systemaattinen opettaminen, nopean pelaamisen puute ja fyysisten ominaisuuksien systemaattinen kehittäminen ovat olleet Suomessa yleisesti tiedossa jo pitkään, mutta näihin ongelmiin ei olla suhtauduttu riittävän vakavasti. Psykokinestiikassa ollaan jäljessä eniten; suurin osa valmentajista ei tiedä, mitä psykokinesteettinen valmennus on?

Jokaisella lapsella ja nuorella tulisi olla oikeus turvalliseen ja kannustavaan jalkapalloharrastukseen - hänen omilla ehdoillaan. Mielestäni tämä on upea päämäärä, mutta se toteutuu huonosti Suomessa.

Jalkapallovalmennus on usein epämääräistä toimintaa. Valmennuksen tavoitteita ei ole asetettu valmennettavien kannalta eikä valmennettavien kehitystä arvioida juuri millään tavalla. Kun tietoa ei ole siitä, mihin valmennettavien kohdalla pyritään ja miten siinä on onnistuttu, vanhempien, valmennuksen maksumiesten, on vaikea seurata jälkikasvunsa kehitystä.

Olen pitkän pohtimisen jälkeen tullut siihen loppupäätelmään, että yhä harvemmalla pelaajalla on enää tunteita jalkapallon pelaamista kohtaan. Heillä on vain kuvitelmia ja elämyksiä, minkä vuoksi kentällä puuhastellaan ilman päämäärää.

Menin jalkapallokentälle valmentajan luokse ja kysyin: ”Miten on mahdollista, että joku voi harjoitella kuin kaksikymmentä vuotta sitten?"

Valmentaja vastasi: ”Emme ota tätä hommaa niin tosissamme.”

Olemme aloittaneet pelaajien ajattelutoiminnan nopeuttamiseen tähtäävän kehitystyön - psykokinesteettisen valmennuksen. Suomen ensimmäinen psykokinestiikan kurssi alkoi kesällä 2007.

Kurssilla on opiskeltu aivojen ja hermoston toimintaperiaatteita sekä teorian ja käytännön tasolla. Tarkastelun kohteena ovat erityisesti hermofysiologia, neurobiologia ja kognitiivinen aivotutkimus. Kysymyksessä on aivojen muokkaaminen pelin vaatimusten mukaisesti - aivojen mukautuminen ja sopeutuminen vallitsevaan ympäristöön. Oleellista on se, millainen kognitiivinen rakenne harjoitteluun ja pelaamiseen halutaan rakentaa. Neurokognitiivinen tieto eli tieto valmennettavan kognitiivisten taitojen rakenteesta ja kehittymisestä on tärkeä osa tarvittavaa tietopohjaa. Jotta valmennus olisi tehokasta, sen tulee manipuloida hermoston toimintaa.

Mitä aivoissa tapahtuu pelin aikana?

"Muuttamalla pelaajien aivotoimintaa psykokinesteettisesti voidaan saavuttaa yhtä merkittäviä tuloksia kuin espanjalaisessa tai italialaisessa jalkapallovalmennuksessa."

"Muuttamalla pelitapaa nopeammaksi, voidaan merkittävästi kehittää nykyistä harjoittelukäytäntöä ja pelitapaa."

Suomen Premier Cupin 2007 lopputurnaus pelattiin 10-12.8.2007 liikuntakeskus Pajulahdessa. Pajulahteen pääsi karsintojen kautta 16 joukkuetta.

Nämä joukkueet kamppailivat voitosta, joka oikeuttaa osallistumaan EM-lopputurnaukseen 2008 - Unkariin tai Tanskaan. Maailman lopputurnaus pelataan ensi vuonna Kap-kaupungissa, Etelä-Afrikassa. Premier Cup on yksi maailman merkittävimmistä nuorille jalkapalloilijoille järjestettävistä turnauksista. Se järjestettiin ensimmäisen kerran 1993.

Suomen Palloliiton vuosittain järjestämä C15-ikäluokan SM-lopputurnaus - eli Kai Pahlman -turnaus - pelattiin tänä vuonna Helsingissä. Poikien turnauksen isäntäjoukkueena toimi HJK. Turnaus toimi Pohjola Cupin ohella tärkeimpänä pelaajatarkkailutapahtumana.

Palloliiton 112 000 rekisteröityneestä pelaajasta noin 90 000 on juniori-ikäisiä, jotka pelasivat vuonna 2006 noin 3 600 eri joukkueessa. Suomessa pelaa lähes joka kymmenes lapsi jalkapalloa.

Tämän lisäksi Nuoren Suomen tutkimuksen mukaan yli 50 000 lasta ja nuorta haluaisi aloittaa jalkapallon harrastamisen seurassa. Tähän joukkoon mahtuu useilla erilaisilla motiiveilla varustettuja pelaajia.