En itse asiassa tunne niitä säädöksiä joilla valmentajakoulutusta Suomessa määritellään mutta vilkaisu esim. "Asetukseen opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista 14.12.1998/986" kertoo kyllä, kuinka vakavasti muuhun pedagogiikkaan suhtaudutaan.

Ehdotan tässä, että urheiluvalmentaminen, joka sivuaa valtaosaa nuorista* nostetaan sille kuuluvaan asemaan:

Vuosia junioriurheilua läheltä seuranneena väitän, että hokema "meillä toimitaan lasten ehdoilla" on korulause, että Kaikki Pelaa -ideologian ydintä ei yleensä ole mielletty oikein. Seuroissa seilataan äärimmäisyydestä toiseen ja edellä mainitut seikat ovat osasyyllisiä juniori-ikäisten pelaajien rasitusvammoihin ja loukkaantumisiin.

I "Lasten ehdoilla 1 = Tehdään niin kuin lapset haluavat"

Nappuloiden ykköstoive on: "pelataan". Vanhempivetoisissa seuroissa, joissa lähinnä sattuma määrää ohjat ottavan isän tai äidin urheilullisen ja pedagogisen taustan, tasapainoillaankin puhtaan pallokertsitouhun ja ohjaajakursseilta vaihtelevasti omaksuttujen tötterösulkeisten välillä. Pelaajataimet sietävät muovikartioperusteisia harjoituksia vain, jotta päästäisiin loppupeleihin.