Saksalainen jalkapallopedagogi, professori ja lehtori, Horst Wein vieraili Helsingissä maaliskuussa 2010. Wein luennoi ja ohjasi harjoituksia kolmen päivän ajan Tanoken taitokoulun ja Käpylän Pallon järjestämässä seminaarissa, johon osallistui 130 valmentajaa.

Malliryhminä toimivat Tanoken Top Talent -pelaajat ja KäPan kolme poikajoukkuetta. Horst Wein on pienpelien kautta tapahtuvan harjoittelun puolesta puhuja: "Pienpeleissä pelaajat joutuvat tekemään nopeita ratkaisuja ja osallistumaan enemmän peliin. Yksi vastaan yksi -tilanteet, maalien tekeminen ja syöttöjen määrä moninkertaistuu 11 vastaan 11 -peliin nähden."

Aktiivinen osallistuminen on tärkeää

"Pienpelissä kehittyvät yhtäaikaa lasten liikunnalliset valmiudet, taidot ja peliälyyn liittyvät havaitsemisen ja kommunikoinnin kyvyt." Weinin mielestä lapsille ja varhaisnuorille pitää opettaa ensisijaisesti pelinlukemista, havaintojen prosessointia ja nopeaa ratkaisukykyä. Ajattelevan pelitavan omaksuu parhaiten pelaamalla pienpelejä. Suljetut drillit kehittävät pelaajan henkilökohtaista tekniikkaa, josta Weinin mukaan ei ole juurikaan hyötyä nykyjalkapallossa. "Pelikeskeinen lähestymistapa soveltuu hyvin myös taitojen opettamiseen, sillä motivaatio harjoitella tietyssä pelin tilanteessa vaadittavaa taitoa on suurempi kuin erillisessä taitoharjoittelussa."

Minun on vaikea uskoa, että taitojalkapalloa voisi oppia pelkästään pienpelien kautta. Jalkapallovalmennuksen luonteeseen kuuluu yksittäisten taitojen irrottaminen kokonaisuudesta ja niiden toistuva harjoitteleminen. Esimerkiksi potku- tai syöttötapojen kehittäminen vaatii biomekaanisten yksityiskohtien huomioimista. Niinpä taitava pelaaja on harjoitellut pallon kanssa paljon. Nimensä mukaisesti ”taitojalkapallo” vaatii yksilöltä korkean tason kehon- ja pallonhallintaa. Tätä taitoa pitää opettaa liiketaitojen, peliasentojen, koordinatiivisten harjoitusten, biomekaniikan, pallokosketusten, psykokinestiikan ja pelaamisen kautta. Taitopelaajan pallokosketusten määrä näkyy tiettyjen aivoalueiden kehittymisenä. Jalkojen hermottamisen kehittäminen on oleellinen osa harjoittelua: se on tärkeä osa jalkapalloilijan aivojen motorisen ja promotorisen alueen kehittymistä. Keskeistä on se, miten erilaista alakohtaista oppimista tapahtuu eri aivojärjestelmissä. Maailman taitavimmat pelaajat ovat käyttäneet paljon omaa aikaansa taitojensa kehittämiseen. Lionel Messi. Cristiano Ronaldo, Fernando Torres ja Andrest Iniesta ovat mestareita pallon kanssa. Myös Jari Litmasen tiedetään viihtyneen Lahden jalkapallohallissa.

On tärkeää, että myös taidot opetetaan perusteellisesti. Taitojen hallitseminen helpottaa pelaamista, jolloin ei tarvitse tehdä niin paljon korjaavia harjoituksia tai -pelejä. Kun pelaajat ovat taitavia, voidaan edetä nopeammin. Onnistuminen estyy useammin, kun pelaajilla ei ole riittäviä taitoja tai pelissä tarvittavia muita valmiuksia.

Dialogin merkityksestä

Horst korostaa valmentajan ja pelaajan välisen dialogin merkitystä: hänen keskeisimmät teesinsä ovat:

1. Valmentajien on osattava kommunikoida pelaajien kanssa.

2. Pelaajille ei tule antaa valmiita ratkaisuja.

3. Valmentaja herättää ajatuksia ja avaa mielensä pelaajiensa kehittämiseksi, jolloin tarvitaan kykyä tuottaa uusia ideoita.

4. Valmentajan transsendenttinen tehtävä on saattaa pelaajat ajattelemaan - ei toimimaan pelkästään mekaanisesti.

Weinin kommunikaatiomallissa voidaan erottaa neljä eri kohtaa:

rohkaista erilaiseen ajatteluun - liian usein annamme lapsille valmiita ratkaisuja ongelmanratkaisujen sijaan,
helpottaa pelaajien vapaata ilmaisua ja kommunikointia,
edistää uusien teknisten ja taktisten mallien syntyä, 
jättää enemmän tilaa omalle ajattelulle.

Horstin kommunikaatiomalli perustuu John Whitmoren opetuksen omaksumismalliin. Tämän mallin mukaan oppilas muistaa kolmen kuukauden päästä vain 19% siitä, mitä opettaja opetti hänelle kolme kuukautta aikaisemmin. Sen sijaan oppilas muistaa 32%, jos opettaja osoittaa opetuksen kohteena olevan asian visuaalisesti ja selventää sitä auditiivisesti. Mutta jos oppilaalle annetaan mahdollisuus tuottaa tietoa itsestään käsin, hän muistaa siitä 65%.

Horstin kommunikaatiomallin käyttäminen edellyttää kokenutta ja osaavaa valmentajaa. Jos valmentaja ei osaa esittää tai tiedä oikeita kysymyksiä, tai kykene tunnistamaan pelaajan eikä joukkueen ongelmia, opetus hajoaa. Harva suomalainen jalkapallovalmentaja kykenee toimimaan Weinin opettamalla tavalla.

Erilainen opetusmalli

Horst Weinillä ei ole valmiita luetteloja, mitä eri ikäryhmissä on opittava. Hän puhuu mieluummin pelitilanteista, jotka pelaajan pitää hallita pelissä. Nämä pelitilanteet ovat sisällytetty asteittain, järjestyksessä, eteneviin yksinkertaistettuihin pienpelimalleihin. Yksittäiset pelitilanteet ovat pelin oppimisen tavoitteita. Kehityksen myötä pelaajien määrä ja pelin vaatimukset kasvavat. Näin pelaajien luottamus pelata erilaisissa pelitilanteissa kasvaa. Valmentajan työn tueksi Wein on kehittänyt pelaajan ajattelukykyä stimuloivia kysymyksiä ja tehtäviä. Monologista tulee näin dialogi ja kumpikin osapuoli oppii. 

"Yksi milligramma jalkapallopeliä ajattelevaa aivokudosta
on enemmän kuin kilo lihasmassaa".
- Horst Wein

Ennen kuin pelaaja voi siirtyä seuraavalle oppimisen tasolle, hänen on osattava edellisen tason asiat. Pelin ymmärtäminen on yksinkertaistettua peliä, kykyjä tai valmiuksia, jotka auttavat  onnistumaan. Pienpeleissä pelaaja pyrkii toistamaan onnistuneita suorituksia ja kehittämään uusia ratkaisumalleja epäonnistuneiden tilalle. Tällöin hänen on itse tunnistettava, mikä on oikea ratkaisu ja missä olisi korjattavaa. Pienpeleissä tulee luonnollisella tavalla uusi yritys virheen jälkeen. Näin saadaan lisää toistoja ja voidaan oppia virheistä ja huomataan, miten taidot kehittyvät toistojen jälkeen.

"Kun opetat lasta kulkemaan turvallisesti tien yli, on  lasta rohkaistava itse arvioimaan turvallinen hetki tien ylittämiseen. Jos sinä aina päätät, koska on turvallista ylittää tie, miten käy kun et olekaan paikalla?"

- Horst Wein

Horst neuvoo: älä selitä lapsille. "Liian monet valmentajat käyttävät  paljon aikaa "luennoimiseen", jolloin lapset eivät kuuntele ja oppimista ei tapahdu. Lapset eivät opi aikuisten tavoin. He eivät osaa ajatella analyyttisesti. Lapset oppivat liikkumisen ja pelaamisen kautta. He oppivat vaistomaisesti, ilman pitkäveteisiä selityksiä. Horstin mukaan lapset haluavat vain pelata, jolloin he oppivat tietämättään. Näin he omaksuvat sen, mitä valmentaja milloinkin haluaa opettaa.

Horstin mukaan ei pidä näyttää tai sanoa -  miten tehdään, vaan pikemminkin sanoa tai näyttää kolmella eri tavalla:

1. Kun tehdään - tekemisen taso (konkretia).

2. Koska tehdään - ajoituksen taso - miten aika hyödynnetään.

3. Missä tehdään  (pelataan) - pelikentän muodon taso - millaisella kentällä pelataan.

 "Pelaaminen ilman ajattelua on kuin ammunta ilman kohdetta!"

  - Horst Wein      

Valmentajan on annettava pelaajille työkaluja peliin liittyvien valmiuksien kehittämiseen - ymmärtämiseen, käsittelyyn ja päätöksentekemiseen. Meidän on opetettava lapsia ja nuoria harkitsemaan pelin aikana enemmän. Lapset kaipaavat enemmän kannustusta kuin ohjeita. Suora komento vähentää pelaajan ajattelua. Avoimien kysymysten tekeminen puolestaan edistää pelaajan ajattelua. On tärkeää, että pelaajat tuottavat tietoa itsestään käsin, eikä yksistään toteuta valmentajan sanomisia.  Horst vertasi jalkapallovalmennuksen tiedon siirtoa kakkureseptiin. "Kakkuresepti ilmoittaa tekijälle tarvittavat aineosat. Myös jalkapallovalmentajan (opettajan) on kyettävä ilmoittamaan pelaajilleen kaikki pelissä tarvittavat "ainesosat." Kakkureseptin aineosat voidaan ilmaista esimerkiksi seuraavaan tapaan:

• pelaaja on aina tietoinen pelitapahtumista pelin aikana
• pelaaja löytää parhaat ratkaisut pelitilanteissa
• pelaajalla on aina aikaa ja tilaa pelata
• pelaaja pystyy ennakoimaan pelin suunnat ja pallon liikeradat

• pelaaja on aina itse pelattavissa
• pelaaja tietää, mitä tehdä myös ilman palloa
• pelaaja ennakoi seuraavan ratkaisun ennen pallon vastaanottoa
• pelaaja tietää, milloin pitää palloa ja milloin on parasta syöttää
• pelaaja käyttää luovuttaa pelitilanteissa

• pelaaja pystyy sopeutumaan vaihteleviin peliolosuhteisiin ja -tilanteisiin
• pelaaja osaa jakaa voimansa ottelussa eikä juokse päättömästi
• pelaaja oppi virheistään ja on kiinnostunut pelistä, analysoi pelitilanteita

Viidellä tasolla toimivat pienpelit

Horstin malliin on sisällytetty järjestyksessä etenevät pienpelit. Viidellä tasolla etenevät pelit määrittelee koulutuksen tavoitteet. Näissä peleissä pelaajan on osattava ratkaista menestykkäästi yksittäisiä pelitilanteita. Tärkeää on esimerkiksi osata luoda ylivoimatilanteita kentän eri alueille. Horst Weinin malli pohjautuu pelin eri osa-alueille, astettain vaikeutuviin pienpeleihin. Niinpä esimerkiksi hyökkäyspelin osa-alueina toimivat pallonhallinta, rakentaminen, murtautuminen, maalinteko ja vastahyökkäys.

“Jalkapallo on älypeli,
joka perustuu visuaaliseen havaintoon”
- Horst Wein

Malliharjoitteissa oli vähintään neljä maalia. Maalit pakottivat  ajattelemaan peliä - peliälyä kehittäviin ratkaisuihin. Oleellisia asioita olivat muun muassa:

1. Nähdä koko kenttä.

2. Hyödyntää kentän eri pelialueet tehokkaasti.

3. Löytää pallolle järkevä kulkureitti.

4. Tehdä tyhjää tilaa ja hyödyntää sitä.

Yhdestä mallipelistä tehtiin useampia muunelmia. "Jokaisessa peliharjoituksessa tulee olla useampia muunnelmia, koska lapset pitävät siitä, että he voivat tuntea pelissä tuttuja juttuja."

Alla on esitetty, miten minipelejä voidaan kehittää helposta vaikeampaan: 
3v0 (aikaa vastaan eri syöttösäännöillä).

3v0 - kaksi joukkuetta hyökkää eri suunnista
3v1 - 10 hyökkäystä aikaa vastaan.
3v1 + 1 puolustaja, joka lähtee hyökkääjien takaa.  
3v1+1 +1 puluolustajaa, jotka lähtevät hyökkääjien takaa.
3v2 ja 3v2+1 puolustaja, joka lähtee hyökkääjien takaa.

Mitä ovat minipelit?

Pienpelimallit perustuivat Horstin kehittämiin minipeleihin. Minipelit ovat neljään maaliin, ilman maalivahteja pelattavia, kolme vastaan kolme pelejä, 8-10 vuotiaille lapsille. Minipelit valmistavat pelaamaan myöhemmässä vaiheessa suuremmalla pelaaja määrällä, maalivahdin kanssa. Koulutuksen aikana Weini esitti peliharjoitteista korjaavia ja kehittäviä pelisovellutuksia.

Pelin opettamisessa painotettiin tavoitteiden asettamisen tärkeyttä. "Pelin tulkitseminen edellyttää havaitsemista, analyysiä, päätöstä ja toteuttamista." Horstin mukaan jokaisessa harjoitteessa tulee olla ajatus ja ongelman ratkaisu mukana.

Harjoitus aloitetaan vapaalla pelillä, jonka aikana valmentaja seuraa pelaajien käyttäytymistä. Näin valmentaja näkee, mihin asioihin ko. pelissä kannattaa kiinnittää huomio. Myös pelaajat  voivat tällöin itse luoda kuvan mallipelistä, ennen kuin valmentaja alkaa opettamaan heitä. Jonkin ajan päästä tehdään interventio, jonka jälkeen jatketaan taas pelillä.

Toinen ja kolmas taso muodostaa minipelien perusmallin, jonka opetusprosessin aikana pelaajien tulisi ymmärtää pelaamiseen liittyvät perusasiat. Minipelit pelataan neljällä tai viidellä pelaajalla. Neljäs taso muodostuu 10-11-vuotiaiden peleistä. Valmennettavien tulee osata pelata tällöin haastavampaa jalkapalloa. Tämä tarkoittaa sitä, että pienpeleihin tulee sisällyttää monimutkaisempia haasteita. Tällöin on kyettävä pelaamaan seitsemällä pelaajalla. Lapsuusvaiheen lopussa, viidennessä vaiheessa, varhaisnuorina, 12-13-vuotiaina, jalkapalloa on kyettäva pelaamaan kahdeksalla pelaajalla, jolloin eri pelilinjojen välinen yhteistyö konkretisoituu.

Kilpailun korostamisen tärkeydestä

"Tulevaisuudessa menestyvillä pelaajilla on paremmat  valmiudet kuin muilla, siksi heitä täytyy valmentaa tulevaisuuteen erilailla kuin ennen."

- Horst Wein

Weinin malli poikkeaa Suomessa ja Ruotsissa pelattavasta "Kaikki pelaa" -ohjelmasta. Nuori Suomen kilpailuttamisen ohjeissa todetaan muun muassa: "Kovan kilpailuttamisen aika ei ole vielä lapsena, vaikka toki kilpailu kuuluu lapsuuteen. 8-14 -vuotiaiden harrastamisessa avainsana on monipuolisuus. Taitojen ja fyysisten ominaisuuksien kehittäminen ovat tärkeimpiä. Jos tässä ikävaiheessa keskitytään kovaan kilpailuun, se tarkoittaa käytännössä vähemmän toistoja, yksipuolisempia toistoja ja supistaa monipuolisuutta." Horstin mukaan lapset oppivat pelaamaan kilpailemalla toistensa kanssa jatkuvasti. "On luonnollista, että lapset vertailevat toistensa suorituksia ja odottavat näyttävänsä muille olevansa kyvykkäämpiä. Ilman kilpailua kukaan ei halua yrittää parastaan." Horstin malli on ristiriidassa myös peruskoulun opetussuunnitelman ja päiväkodin varhaiskasvatussuunnitelman kanssa. Tämä kertoo miellestäni Pohjoismaiden ja Keski-Euroopan maiden kasvatuksen arvopohjan eroista.

Horstin mukaan paras ikä aloittaa  jalkapallon pelaaminen on viiden-kuuden vuoden vanhana. Tätä ennen lapsilla on suuria koordinatiivisia puutteita, jolloin he eivät hallitse kehoaan. Tämä Horstin väittämä on ristiriidassa omien kokemuksieni kanssa. Taitavimmat Tanoke-pelaajat ovat aloittaneet pallon kanssa työskentelyn kolmen vuoden iässä. Seitsemän vuoden iässä heillä on ollut kultamerkki suoritettuna. Mitä nuorempana lapsi aloittaa jalkapallon harjoittelemisen oikeissa olosuhteissa, sitä parempi hänestä tulee. Miellestäni Horstin peliharjoitukset ovat liian yksinkertaistettuja, vaativampaan opetukseen. Sen sijaan ne sopivat hyvin osaksi lasten pelikäsitysvalmennusta. Pelitaitojen opettaminen ja lasten motivoiminen ei ole niin helppoa, mitä Horsti antoi ymmärtää. Useimmiten käytännön valmennustilanteissa on monenlaista liikkujaa, ja lasten kognitiiviset valmiudet vaihtelevat paljon eri valmennettavien kesken. 

Horstin mallissa jokainen suoritus on jaettu useisiin pienempiin toimenpiteisiin. Näin kokonaisuus johtaa vähitellen lopulliseen tavoitteeseen - 11 vastaan 11 -pelin hallitsemiseen. Suomessa lapset siirtyvät isolle kentälle liian aikaisin ja ilman tarvittavaa osaamista, jolloin peli menee sotkuksi. Koska peli ei suju onnistumiset jäävät kokematta. Lapset joutuvat harjoittelemaan ja kilpailemaan tällöin aikuisten tavoin, jolloin heidän on pakko sopeutua aikuisten maailmaan - sääntöihin, jotka ovat alunperin tarkoitettu aikuisille.

Pelillisten tavoitteiden tulee ohjata harjoittelua, jolloin tavoitteiden on oltava selkeässä ja ymmärrettävässä muodossa. Pelikäsityksen opettamisen tulee olla pitkäjänteistä toimintaa. Weinin mielestä alle 14-vuotiaat eivät saisi pelata 11 vastaan 11 -peliä, sillä 11 vastaan 11 -peli tuhoaa lasten ja varhaisnuorten jalkapallon opettamisen kuin syöpä ihmisen. "Lapsille tulee vuosien aikana lisätä asteittain harjoitus- ja  pelivaatimuksia ja antaa heidän kehittyä pelivaiheopetuksen kautta kohti aikuisten peliä."

Horst Weinilla on toimeksiantoja 51 maassa. Hän on työskennellyt useiden huippuseurojen kanssa -  Real Sociedad, Leeds Utd, Sunderland ja Inter Milan. Hän on tehnyt myös tutkimus- ja kehittämistyötä Espanjan kuninkaallisen jalkapalloliitton kanssa. Saksalaissyntyinen Hors Wein asuu nykyään Barcelonassa ja työskentelee Espanjan jalkapalloliiton leivissä. Wein on kirjoittanut lukuisia valmennuskirjoja ja pitänyt kursseja ympäri maailmaa. Hän on vakuuttunut, että paras tapa edistää lajia, on houkutella lapsia jalkapallon pariin - tekemällä siitä hauskempaa, houkuttelevampaa ja oppimisen kannalta tehokkaampaa!

Horst Weinin julkaisuja:

• Wein, Horst (1979): The Science of Hockey, 3. Auflage, Pelham Pooks, London
• Wein, Horst (1999): Hockey a la misura dei ragazzi, Stampa Sportiva, Roma
• Wein, Horst (2000): Fútbol a la medida del adolescente", CEDIFA, Andalusischer Fussball Verband
• Wein, Horst (2000): Developing Youth Soccer Players, Human Kinetics, Illinois (USA)
• Wein, Horst (2004): Developing Game Intelligence in Soccer. Reedswain
• Wein, Horst (2006): Fútbol a la medida del niño" Band 1, Spanischer Fußballverband
• Wein, Horst (2006): Fútbol a la medida del niño" Band 2, Spanischer Fußballverband
• Wein, Horst (2006): Developing Youth Football Players, Human KInetics, Illinois (USA)
• Wein, Horst (2007): Entwicklung der Spielintelligenz im Fußball., DVD, Institut für Jugendfußball
• Wein, Horst (2009): Fussball-kindgemäss trainieren, Meyer & Meyer Verlag, Aachen