"Suomalainen jalkapallovalmennus voi edistyä vain siinä tapauksessa, että myös suomalaiset lasten ja nuorten valmentajat näkevät itsensä osana Eurooppaa ja maailmaa ja sen jalkapallokulttuurin monimuotoisuuden."

Kuva Tapio Turunen

Minua on lapsesta alkaen innostanut espanjalainen jalkapallo. Siksi kirjoitan tätä blogia suurella antaumuksella. Tämä kirjoitus on ensimmäinen osa laajempaa kokonaisuutta, jossa esitellään Euroopan jalkapallon eliittiä. Olen iloinen, että minä saan esitellä ensimmäisessä osassa Espanjan jalkapallon suuruutta.  

Espanjassa jalkapalloa kohtaan tunnetaan suurta intohimoa. Sitä pidetään  kauneimpana urheilumuotona, joka kätkee sisäänsä estetiikkaa, vihaa, aggressiota, solidaarisuutta ja jännitystä. Kaikki tämä avautuu ihmisten eteen kerran viikossa pelattavien La Liigan otteluiden välityksellä. Näiden otteluiden tuloksilla ja pelitavoilla spekuloidaan koko seuraava viikko. Espanjalaiselle jalkapallo on ihmisen kulttuuria pienoiskoossa - sosiaalisia valintoja, eksistentialistisia arvostuksia ja elämänkaareen liittyviä muutoksia.

Mistä espanjalainen jalkapallo tunnetaan?   

Espanjalaisen jalkapallon tunnusmerkki on ajatteleminen ja kaunis taitopelaaminen. Ilman ajattelemista ei ole jalkapalloa, siksi espanjalaisessa valmennuksessa on tärkeää opettaa lapsia pelaamaan kauniisti  ja ajattelemaan peliä - viisaalla ja sivistyneellä tavalla. Sain kokea tämän jo nuorena valmentajana, kun valmentamani suomalainen juniorijoukkue pelasi Espanjan leirin yhteydessä pienessä kauniissa vuoristokaupungissa, Rondassa, sikäläisen joukkueen samanikäisiä poikia vastaan. Vastustajamme pelasi uskomattoman kaunista jalkapalloa. Tällöin ymmärsin, miten suomalainen juniorivalmennus eroaa espanjalaisesta. Vastustajamme pelasi mykistävää lyhytsyöttöpeliä, piti palloa oman joukkueen hallinnassa ja nautti pelaamisesta.

Espanjassa jalkapallo on ammattiurheilua, jossa super-ammattilaiset kohtaavat toisensa – totisessa, tuotteistetussa kilpaurheilun maailmassa. On vaikea kuvitella, että tässä maailmassa tunnetaan samanlaisia arvoja kuin meidän kotoisessa Suomessamme, jossa jalkapallo on amatööriurheilua.     

Tämän analyysini lähtökohtana on suomalaisen lasten ja nuorten jalkapallovalmennuksen vertaaminen espanjalaiseen valmennukseen.

Oleellinen kysymys on: miksi Espanjassa pelataan toisenlaista jalkapalloa kuin Suomessa? Lapsena jouduin seuraamaan brittiliigaa pakosta, kun televisiosta ei juuri muuta tullut. Brittiliigan ottelut vyöryivät lauantai-iltaisin suomalaiskoteihin, joissa niitä tuijotettiin suurella hartaudella. 

Kuva Tapio Turunen

Tirkistelyä espanjalaisen jalkapallovalmennuksen arkeen

Tanoke-taitokoulu järjesti valmentajille ja pelaajille tutustumismahdollisuuden espanjalaiseen ammattijalkapalloon. Tilaisuuteen osallistui 60 valmentajaa ja noin 100 pelaajaa. Nelipäiväinen seminaari tarjosi mielenkiintoisia luentoja ja malliharjoituksia. Asiakaspalautteen perusteella seminaari muodosti innostavan aihekokonaisuuden, jossa harjoitukset olivat käyttökelpoisia ja pelaajia motivoivia. Ne olivat hyvin suunniteltuja ja jäsenneltyjä; lähes kaikissa harjoituksissa keskityttiin pelin lukemisen kehittämiseen. Nähdyt harjoitusmallit olivat hyvin yksinkertaisia, eivät mitään salatiedettä. Perimmältään kyse oli tavallisesta ongelmaratkaisusta pelikentällä yhteistyössä valmennettavien kanssa. 

Miten ja milloin jalkapallo tuli Espanjaan?

Jalkapallo rantautui Espanjaan 1880-luvulla brittiläisten  kaivosmiesten saattamana. He saivat toimeentulonsa tällöin andalusialaisen kaivoskaupungin Huelvan louhoksista. Kaivosmiehet pelasivat vapaa-aikanaan jalkapalloa, joka herätti paikallisten kiinnostuksen pallon perässä juoksemiseen. Näin syntyi Espanjaan uusi urheilumuoto, jalkapallo. Real Recreativo de Huelva on Espanjan vanhin jalkapalloseura. Se perustettiin toisena päivänä joulukuuta 1989. Vuosi Recreativon perustamisen jälkeen - Baskimaassa saatettiin alkuun - kuuluisa Athletic Club. Tällöin brittiläiset satama- ja kaivosmiehet pelasivat bilbaolaisia vastaan, jolloin he nimesivät vastustajansa Bilbao Football clubilaisiksi.

Melkein 100 vuotta Athletic Club de Bilbaon perustamisen jälkeen, kädessäni on seuran valmennusohjelma. Se on hyvin jäsennelty ja kaikki valmennuksen osa-alueet kattava. Ohjelmassa on paneuduttu seikkaperäisesti myös lasten ja nuorten valmennuksen kehittämiseen. Se etenee vaiheittain, niin yksilö- kuin joukkuevalmennuksenkin osalta. Tämän organisaation johtamana kyetään kouluttamaan joka vuosi Pohjois-Espanjassa noin 60 ammattipelaajaa. En usko kuitenkaan, että Athletic Bilbao kykenee uhkaamaa Euroopan suuria seuroja niin kauan kuin se käyttää vain baskipelaajia.

Suosikkijoukkueeni La ligassa on Malaga CD. Tutustuin sen toimintaan kun valmentamani nuorten joukkueet pelasivat 1970 ja 1980-luvulla seuran juniorijoukkueita vastaan. Jo tällöin perehdyin espanjalaiseen valmennusmalliin ja pelityyliin.

Vuonna 2006 Lorenzo Sanz entinen Real Madridin puheenjohtaja osti 97% Malagan omistuksesta. Samana vuonna hän luopui seuran johtamisesta ja luovutti sen pojalleen, Ferdannolle, joka on nostanut Malagan kurjimuksesta Mestarien Liigan porteille. Ferdanno osti seuraan halvavalla potentiaalisia pelaajia, joista jopa seitsemän pelaa nyt avauskokoonpanossa. Samassa yhteydessä hän pestasi seuraan uuden päävalmentajan, espanjalaisen Antonio Tapian. Malaga pelaa nyt hyökkäävää ja viihdyttävää jalkapalloa. Se ei tee kompromisseja pelityylissään. Nykyinen Malaga ei lähde  yksistään puolustamaan. Se ei tee myöskään puolustuspeliä suosivia vaihtoja. Jään mielenkiinnolla odottamaan Malagan tulevaisuutta.       

Menestystarinan huippunimet

Espanjan jalkapallossa ihmisten korkeat odotukset pysyvät samoina vuodesta toiseen, valmentajat eivät. Jos menestystä ei tule, valmentaja saa lähteä. Kysymys on ammattijalkapallosta, jossa maailma on säälimättömän kova menestystä haettaessa. Espanjan jalkapalloilun suurin tavaramerkki on tällä hetkellä Barca – F C Barcelona, joka pelaa kaunista ja tehokasta jalkapalloa. Barcelona on yksi maailman kuuluisimmista, merkittävimmistä ja menestyneimmistä joukkueista, ja ainoa joukkue, joka on ollut joka vuosi mukana eurocup-peleissä. 

FC Barcelona on dominoinut Espanjan liigaa tällä pelikaudella. Se pystyy pelaamaan edelleen ”vanhettuneella” 4-3-3-järjestelmällä poikkeavan hyvän keskikenttänsä ja kärkipelaajiensa vuoksi. Kun joukkue on riittävän hyvä, se voi pelata omalla tyylillään, riippumatta siitä, miten muut pelaavat. Nykyisellä pelaajamateriaalilla Barca pystyy voittamaan pelinsä Espanjanjassa vastustajasta riippumatta. Maaleja syntyy, kerta toisensa jälkeen, loistavien yksilösuoritusten ansiosta; ne syntyvät kentän eri alueilta tai erikoistilanteista. Barcelonan tehokkaimmat pelaajat ovat tällä hetkellä Messi, Eto´o, Puyol, Henry, Daniel, Alves, Xavi, Bojan, Valdes, Abidal, Iniesta ja Hleb.

Real Madrid on toinen espanjalaisen jalkapallon jättiläinen. Barcelonan ja Real Madridin kohdatessa koko maa pysähtyy. Arkivihollisten kohtaaminen saa suuremmat mittakaavat kuin uskonto. Realin junioritoiminnan laajuus ja laatu kertoo dinosauruksen suuruudesta. Niinpä myös Espanjan mestaruus on harvojen herkkua. Tänäkään kautena ei kruunata uutta mestaria. La Primeraa on pelattu 76 kertaa ja Real Madrid on voittanut 29 kertaa. Barca on voittanut mestaruuden 18 ja Atletico Madrid yhdeksän kertaa. Atletico Bilbao on voittanut kahdeksan mestaruutta ja Valenciakin kuusi, mutta edellä mainittujen viiden seuran lisäksi ainoastaan kolme muuta seuraa on juhlinut mestaruutta. Barcelona ja Real Madrid ovat myös maailman kymmenen rikkaimman jalkapalloseuran joukossa. Real Madrid on maailman toiseksi rikkain jalkapalloseura Manchesterin jälkeen. Barselona on puolestaan maailman seitsemänneksi rikkain jalkapalloseura. Samalla kun kaksi dinosaurusta porskuttelevat rikkauksilla useimmat seurat esoanjassa ovat taloudellisissa vaikeuksissa. Esimerkiksi Valencialla on suuret velat, joita se ei ole pystynyt maksamaan. Myös pelajien palkojen maksut ovat olleet myöhässä. Edessä on kova pöätös. Seura joutuu luopumaan tähtipelaajistaan. Esimerkiksi David Villan myynti on yhä lähempänä. 

Voitokas Espanja

Espanjalainen jalkapallo on ollut hyvin esillä viime vuosien aikana. Fifan ranking-lista osoittaa kiistatta sen jalkapallovalmennuksen tehon:

1. Espanja 1.663
2. Saksa 1.381
3. Hollanti 1.338
4. Italia 1.326
5. Brasilia 1.246
6. Argentiina 1.180
7. Croatia 1.142
8. Englanti 1.115
9. Venäjä 1.103

Suomi on tätä blogia kirjoittaessa Fifan-listalla 55 sijalla. Euroopan rangin-listalta Suomi löytyy 29. sijalta. Menestymisen suhteen Suomea ei voida pitää merkittävänä jalkapallomaana. Jalkapallo ei ole yhteiskunnallisena ja kulttuurisena ilmiönä niin suurta kuin useimmissa muissa Euroopan maissa. Vaikka jalkapallo on lasten ja nuorten harrastajien määrässä myös Suomessa edellä muita urheilulajeja, suhtautuminen pelaamiseen ja harjoitteluun ei ole niin intohimoista ja asiantuntevaa kuin instituutionalisissa jalkapallomaissa, joissa jalkapallo on läpäissyt syvimmätkin kansankerrostumat.

Suomesta ei löydy yksinkertaisesti riittävää määrää intohimoisia valmentajia, seurojen toimihenkilöitä eikä pelaajia, jotka ovat valmiita kehittämään itsestään riittävän kovan luokan ammattilaisia, jotka menestyisivät kansainvälisessä kilpailussa. Pärjääminen kansainvälisessä kilpailussa vaatii sekä valmentajilta, toimihenkilöiltä että pelaajilta paljon enemmän, mihin tällä hetkellä ollaan valmiita.

Espanjalaisissa ammattiseuroissa omista junioreista pidetään hyvää huolta ja valmennus on huippuluokkaa. Juniorivalmennus on tällä hetkellä parempaa kuin muualla Euroopassa. Tämä näkyy myös espanjalaisten juniorijoukkueiden peleissä. Niissä pelataan nopeaa nykyaikaista taitojalkapalloa. Ottelut ovat mukaansatempaavia, taisteluun perustuvia ja viihdyttäviä.

Espanjan ylivoimaa

Viime vuoden aikana  Espanja voitti 81% pelaamistaan maaotteluista. Tässä tilastossa on mukana miesten maaottelut, U-21, U-19, U-17 ja U-16.

- Tämä on fantastista. Tämä on elämäni paras päivä, kommentoi Espanjan maajoukkueen pitkäaikainen kannattaja Euroopan mestaruuden tullessa. Espanja voitti Euroopan mestaruuden omalla pelityylillään, kauniilla pelitavalla - pallon hallitsemisen ja kontrollin kautta. Se saavutti ansaitun menestyksen joka pohjautui juniorityön hedelmiin. Espanjan pelityyli on täydellinen vastakohta perinteiselle pitkäpäätyyn pelaamiselle. Uskon, että tällainen Espanja menestyy myös MM-kisoissa.

Espanjan liigaa ”La liga Espanolaa” pidetään tällä hetkellä maailman ykkösliigana, ellei muuten niin ainakin viihdyttävimmän pelitapansa vuoksi. Sen kuumimmat nimet ovat Messi, Eto'o,  Aquero, Simao, Henry, Cannavaro, Huntelaar ja Robben, joista yksikään ei ole espanjalainen. Tästä huolimatta Espanja on kyennyt kouluttamaan myös omia tähtipelaajia, kuten Iniestan, Torresin, Villan, Silvan, Xavin ja Puyolin.

Oleellista on se, että Espanjassa on tällä hetkellä yhä useampia maailmanluokan tähtipelaajia, kuten esimerkiksi David Villa, joka kykenee tekemään maalin tai maaleja melkein jokaisessa ottelussa. Yhä useampi joukkue pelaa La liigassa 4-2-3-1-pelijärjestelmällä, jossa yleensä nopea ja taitava piikki, jonka on kyettävä ratkaisuihin. Toinen vaihtoehto on pelata sellaisella piikillä, joka kykenee pitämään palloa hallussa niin kauan, että taustalta tulevat pelaajat ehtivät nousta maalintekoalueelle. Maalintekijöiden tärkeys on tietysti hyvillekin joukkueille elinehto, esimerkiksi Real Madrid ajautui vaikeuksiin Ruud van Nistelrooyn loukkaantuessa, siitä huolimatta vaikka Real Madrid pelaa kahdella kärjellä (4-4-2-järjestelmällä). Parhaat maalintekijät tällä pelikaudella ovat olleet Eto'o (Barcelona), Villa (Valencia), Forlan (Atletico), Messi (Barcelona), Negredo (Almeria), Kanoute (Sevilla), Higuain (Real Madrid), Henry (Barcelona), Raul (Real Madrid), Aguero (Atletico), Rossi (Villa Real), Fernando llorente (Athletic) ja Barkero (Numancia)

Espanjan jalkapallossa valitaan kauden paras pelaaja, joka saa Di Stefano -palkinnon. Voittajan valitsevat sekä Marcan lukijat että Di Stefanon johtama asiantuntijaraati. Koko sarjakauden ajan lukijat voivat jokaisen kierroksen jälkeen äänestää mielestään kierroksen kolmea parasta pelaajaa. Kauden päätteeksi 50 eniten pisteitä kerännyttä pääsevät loppukilpailuun, josta raati äänestää lopullisesta voittajasta. Kautena 2007-2008 ensimmäisen palkinnon voitti Real Madridin Raul.  

Espanjan jalkapallon rakenteesta

Espanjan jalkapallon korkein taho on kuninkaallinen jalkapalloliitto, joka on Espanjan jalkapallon kattojärjestö. Se hallinnoi myös Espanjan jalkapalloliigaa – La Ligaa, cup-kilpailua – Coa de Reytä, Supercopa de Espanjaa ja Copa RFEF:ää sekä Espanjan jalkapallomaajoukkuetta. Useimmat espanjalaiset huippupelaajat tulevat Kataloniasta ja Baskimaasta, joiden oma kansallistunne on hyvin voimakas. Tästä huolimatta fanaattisimmatkaan baskit tai katalaanit eivät ole kieltäytyneet Espanjan maajoukkueessa pelaamisesta. Kysymys ei ole ollut niinkään kansallisesta vastuuntunnosta, vaan mahdollisuudesta pelata jalkapalloa korkeimmalla kansainvälisellä tasolla.

Tilanne on kuitenkin niin vaikea, ettei maajoukkue ole voinut pelata kotiotteluitaan Madridin Santiago Bernabeulla - kataanien ja baskien voimakkaan kansallistunteen vuoksi maajoukkueen kotikenttänä on toimivat Valencis, Sevilla ja muutamat muut kaupungit. Baskimaalla on myös oma jalkapalloliitto ja Baskimaan maajoukkue, joka ei ole Fifan eikä Uefan jäsen. Maajoukkue ei pääse näin ollen Fifan tai Uefan järjestämiin kilpailuihin.

Espanjan korkein sarjataso on Liga de Futbol Profesional, jonka totuttu lyhenne on La Liga. Nimitys La Liga viittaa kahteen ylimpään sarjatasoon – Primera Divisioniin ja Segunda Divisioniin, jotka koostuvat ammattilaisjoukkueista. Segunda Division B ja Tercera Division koostuvat puoliammattilais- ja amatöörijoukkueista. Näiden alapuolella pelaavat alueelliset sarjat.

Espanjan sarjatasot:

1. Primera Division – 20 joukkuetta.
2. Segunda Division – 22 joukkuetta.
3. Segunda Division B – 80 joukkuetta, jotka on jaettu neljään lohkoon.
4.Tereca Division – 364 joukkuetta, jotka on jaettu 18 lohkoon.

Suomalaisista pelaajista Espanjan liigassa on pelannut Sevillan ykkösjoukkueeseen tunkeutuvan Teemu Pukin lisäksi ainoastaan Jari Litmanen, joka vaikutti Barcelonassa kausina 1999-2001.

Alemman sarjatason joukkueet jaetaan aluettain (lääneittäin):

1. Calicia

2. Asturias

3. Cantabria

4. Euskadi

5. Catalunya

6. Valencia

7. Madrid

8. Castilla Leon

9. Andalucia oriental

10. Andalucia ossidental

11. Baleares

12. Canarias

13. Murcia

14. Extremadura

15. Navarra

16 La rioja

17. Aragon

18. Castilla la Mancha

Kuva Erkka V. Lehtola

Laadukasta nuorten valmennusta

Espanjalainen valmennusmalli tunnetaan ennen kaikkea pelikäsityksen kehittämisestä. Poikien ja nuorten maajoukkueiden pelaajamateriaali on laadukkaan leveä. Tästä on kouriintuntuvana esimerkkinä vuosi 2007, jolloin Espanja voitti sekä alle 17-, että alla 19-vuotiaiden EM-kultaa. Kuvaavaa on, että Espanjan alle 17-vuotiaiden maajoukkue on voittanut Euroopan mestaruuden toisen kerran peräkkäin. Espanjan ylivoima näissä turnauksissa on ollut niin silminpistävää, ettei selittelyille - kuten heikolle onnelle tai  viimeistelytaidon puutteelle – tarvitse antaa tilaa.

Espanjan peli perustuu hyökkäävään jalkapalloon: mitä pitemmälle peli etenee, sitä selvemmin Espanjan osaaminen käy ilmi. Espanjan tunnetuimman nuorten valmentajan Juan Santisteban nimi löytyy useiden espanjalaisten nuorten huippupelaajien valmennuksen taustalta. Hänen vanhempansa kuolivat toisessa maailmansodassa, minkä vuoksi Juan joutui lastenkotiin jo pienenä poikana. Ehkä juuri näissä olosuhteissa kehittyi se luonne ja jääräpäisyys, joka Sansistebanille on ominaista. Hän on halunnut olla ennen kaikkea nuorten valmentaja. Häntä on pyydetty useaan kertaa seurajoukkueisiin, miesten valmentajaksi tai korkeampiin ikäluokkiin, mutta hän itse haluaa toimia alle 17-vuotiaiden valmentajana. Kyseinen ikä on Sansistebanin mielestä ratkaiseva vaihe, sillä tällöin nuoriin pelaajiin voidaan vaikuttaa syvällisellä tavalla.

Sansistebanilla on takanaan myös pitkä pelaajaura, kuten useimmilla espanjalaisvalmentajilla. Hän on voittanut pelaajana  Espanjan mestaruuden viisi kertaa. Ennen kaikkea hänet tunnetaan kuitenkin nuorten pelaajien kouluttajana. Niinpä esimerkiksi EM-kullan voittaneesta joukkueesta, kahdeksan pelaajaa on pelannut U 17-vuotiaiden joukkueessa. Esimerkiksi 2007 (FIFA) U-17 MM-kisojen joukkueesta ovat  Bojan, Dani, Aguino, Fran Merida, Sergio Tejera, Isma Lopez, Ignacio Camacko, Iago ja maalivahti David de Gea pelanneet Sansistebanin alaisuudessa. Itse hän pelasi Real Madridissa ja voitti Euroopan Cupin pelaajana 1958 ja 1959.  

Kyvykkäät pelaajat ja hyvä valmennus

Tällä hetkellä Espanjasta on nousemassa hyvin lahjakkaita, maailmantasoisia junioripelaajia useasta seurasta. Yksi tällaisista lahjakkuuksista on Real Madrididin David Moreno (1991). Hänestä ovat kiinnostuneet useat Euroopan huippuseuroista, kuten esimerkiksi Arsenal, Liverpool ja Lazio.  Hän on poikkeavan nopea ja tekninen; hänestä odotetaan jopa Messin tasoista pelaajaa. Toinen Realin suuri lupaus on Pablo Sarabia (1992 syntynyt), joka on pelannut vuotta nuorempana poikamaajoukkueessa. Espanjassa on kasvamassa suuri joukko lupaavia nuoria pelaajia, joista kannattaa mainita muun muassa: Caditsin juvenil (17-vuotias) Juan Kevin Bonilla, Celtan cadete (15-vuotias) Denis Suarez, Athleticon cadete (15-vuotias) Ruiz de Galarreta, Las Palmasin raudan kova puolustaja Stephane (infantil), Valladolin pallotaiturin Victor Mongil (16-vuotias) ja 14-vuotias maalivahti Sergio Rodriguet.

Lahjakkaita junioreita seurataan seurojen, lehdistön, liiton ja suuren yleisön taholta intohimoisesti. Suuria lupauksia listataan ja huomioidaan monella tavalla. Yhdessä tällaisessa listassa rankataan 16-20-vuotiaita parhaita pelaajia. Näissä listoissa jättiläisten (Realin ja Barcan) edustus on merkintävin. Barcelonan edustusjoukkueen nuori pelaaja Sergi Busquets on osoitus todellisesta nykyaikaisesta monipuolisesta jalkapalloilijasta, joka kykenee pelaamaan useammalla pelipaikalla, kaikilla pelilinjoilla – puolustuksessa, keskikentällä ja hyökkäyksessä. Busquets pelaa Ruotsissa 21-vuotiaiden EM-kisoissa Espanjan joukkueessa Suomea vastaan.   

Espanjan nykyistä jalkapallokehitystä ja –menestystä voidaan verrata Hollannin menestysvuosiin, Hollannin maajoukkueen tai Luis Van Gaalin Ajaxin suuruusvuosiin; se on kulkemassa  Brasilian suuruuden vuosiin.

Espanjalaisia huippuvalmentajia

Espanjan tämän hetken huipputasoon nähden paikallisia Espanjalaisia huippuvalmentajia ei ole esillä niin paljon, kuin voisi olettaa. Uskon, että lähivuosien aikana tässä tapahtuu suuri muutos. Tulossa on useita lupaavia valmentajia, jotka ovat imeneet tietoa monista nykysysteemeistä.

Luis Aragonos – legenda, joka elää

”Valmentajan tärkein asia on voittaa.”
”Olemme parempi joukkue, emme parempi maajoukkue.”

Aragonos johdatti Espanjan Euroopan mestaruuteen. Espanjan joukkueen pelitapa oli huomiota herättävää, ennen kaikkea taktisessa mielessä. Aragones pystyi muuttamaan pelijärjestelmää vastustajan pelitavan mukaan. EM-kisat osoittivat, että Aragonos on suuri taktikko ja tietää jalkapallosta paljon. Itse ihailin Espanjan pelityylissä nopeaa suunnanmuutospeliä, joka oli ennen näkemätöntä.

Ollessaan Atletico Madridissa Luis Aragones sai lempinimen Zapatones, mikä tarkoittaa suuria saappaita. Toinen Aragonesin lempinimi on  ”Hortalezan viisas mies”. Nämä kaksi lempinimeä kuvaavat hyvin Aragonesin luonnetta ja tekoja jalkapallovalmentajana.  Aragones otti vaikeassa tilanteessa Espanjan maajoukkueen haltuunsa, tulihan hän maajoukkueen päävalmentajaksi heikosti sujuneen vuoden 2004 EM-turnauksen jälkeen. Rautaisen kokemuksensa avulla hän kykeni poistamaan kriisit, uskalsi valita oikeat pelaajat ja peluuttaa heitä oikeilla pelipaikoilla median arvosteluista huolimatta. Hän uskalsi jättää muun muassa Real Madrididin tähtihyökkääjän Raul Conzalezin ulos maajoukkueesta. Tämä oli varsin rohkea teko, kun otetaan huomioon, että Raul on maajoukkueen kaikkien aikojen paras maalintekijä 44 maalillaan, hän ei ole mahtunut kuitenkaan maajoukkueeseen sitten syyskuun 2006.

 Aragonos on pelannut ja valmentanut suurimman osan urastaan Atletico Madridissa. Atletico oli myös hänen ensimmäinen seuransa, joka voittikin heti avauskaudella Intercontinental Cupin ja kaksi vuotta myöhemmin Espanjan mestaruuden. Sittemmin hän on luotsannut Atleticoa kolme kertaa. Sen lisäksi hän on toiminut valmentajana seitsemässä muussa seurassa, kuten Barcelonassa ja Valenciassa. Kaikkiaan liigapelejä hänelle on kertynyt 757.
 Nyt hän siirtyi valmentamaan turkkilaisseura Fenerbahcessaa.

Rafael Benitez

Rafael Benizez on syntynyt Madridissa 1960. Nykyisin hänet tunnetaan Liverpoolin valmentajana. Liverpoolissa näkyy espanjalainen leima, jota pitävät yllä tähtihyökkääjä Fernando Torres, maalivahti Pepe Reina, keskikenttäpelaaja Xavi Alonso ja oikea puolustaja Arvalo Arbeloa. Seuran akatemiaan on tuotu myös viisi erittäin lupaavaa espanjalaisnuorta, joista kuullaan enemmän lähivuosien aikana.

Vicente del Bosque

Vicente Del Bosque (1950) on Espanjan maajoukkueen nykyinen valmentaja. Espanjan kuninkaallinen jalkapalloliitto valitsi Del Bosquen yksimielisesti maajoukkueen päävalmentajaksi 15. heinäkuuta 2008. Sopimus on kestoltaan kaksivuotinen. 

Hän aloitti jalkapalloilun kotiseudullaan salamancassa pelaten paikallisissa joukkueissa kunnes liittyi Real Madridin junioreihin vuonna 1968. Del Bosque pelasi itse Real Madridissa – puolustajan ja puolustavan keskikenttän tonteilla. Hän lopetti pelaajauransa 1984, jonka jälkeen hän jäi valmentamaan Realin  nuorten joukkueita. Del Bosque toimi myös vuodesta 1987 alkaen seuran valmennuskeskuksen johtaja. Ensimmäinen pesti Real Madridin edustusjoukkueen valmentajaksi tuli jo vuonna 1994. Tätä valmennustehtävää kesti  vain kaksi kuukautta (11 peliä). Tämän jälkeen hänet siirrettiin luotsaamaan seuran Castilla-juniorijoukkuetta.

1999 Del Bosque sai kutsun toistamiseen  päävalmentajan tehtävään, jota kesti aina vuoteen 2003 saakka. Tämä on Real Madridin mittapuusta katsottuna - pitkäaikainen valmennuspesti. Tänä aikana hän saavutti useita arvostettuja titteleitä. Del Bosque on voittanut Realissa muun muassa kaksi kertaa Campion ligan ja kaksi La Liga mestaruutta. Vuoden 2003 jälkeen Bosque sai Realista potkut, jonka jälkeen hän siirtyi pettyneenä valmentamaan (2004) Turkkiin Beciktasia. Huonon menestymisen jälkeen hän sai kenkää  myös turkkilaisseurasta. Tämän järkytyksen jälkeen  - Vicente del Bosque halusi ottaa etäisyyttä jalkapallosta – hän poistui näyttämöltä kolmeksi vuodeksi. 2008 Vicente del Bosque nimettiin Espanjan maajoukkueen päävalmentajaksi. Hänen alaisuudessa Espanja ei ole hävinnyt vielä yhtään maaottelua. Merkittävää on se, että hän on kutsunut kuusi nuorta jalkapalloilijaa maajoukkueeseen.

Kuva Tapio Turunen

Mitä Espanyolin valmennuskoulutuksessa opittiin?

Espanyolin valmennusmalli perustuu ammattijalkapallovalmennuksen fokukseen. Pelaajat valitaan suuresta massasta, jolloin vain lahjakkaimmat ja parhaimmat pääsevät mukaan. Tässä suhteessa Espanyolin juniorijoukkueiden lähtökohta poikkeaa lähes kaikista suomalaisista perusjuniorijoukkueista: tavoitteena on kilpa- ja huippu-urheilu. Huippu-urheilussa tähdätään huipputuloksiin – ammattipelaajien kouluttamiseen ja valmentamiseen, ilman kompromisseja. Tällainen juniorijoukkue on homogeeninen – kaikilla pelaajilla on tietty perustekniika, pelikäsitysosaaminen ja fyysiset edellytykset.

Espanjalaisessa ammattiseurassa jalkapallo tarkoittaa työtä ja uraa, kun meillä pelaaminen on enemmänkin vapaa-ajan käyttötapa. Espanjalaisessa ammattilaisseurassa kysymys on ammattikoulutukseen verrattavasta opetuksesta, jossa valmistutaan ammattiin. Valmennuksen fokukseen kuuluu tällöin alusta alkaen suorituskyvyn systemaattinen kehittäminen ja mittaaminen. Tämä näkyy myös taloudessa; Akatemiassa oleviin pelaajiin satsataan; yksi nuori akatemiapelaaja maksaa noin 22 000 euroa vuodessa. 

EM-kisat ja nuorten joukkueiden menestys ovat nostaneet kiinnostusta jalkapalloa kohtaan entisestään. Tämä näkyi myös Espanyolin valmentajista. He esittivät asiansa itsevarmasti ja voitontahtoisina. Voittaminen on nostanut espanjalaisten kiinnostusta entisestään jalkapalloon. Ihmiset ovat hyvin innoissaan ja puhuvat jalkapallosta suurella korostuksella. Tuloksiin pyritään kaikilla valmennuksen osa-alueilla - kehittämällä fysiologisia ominaisuuksia, henkisiä tekijöitä, motorisia taitoja, mutta myös  taktista osaamista. Tanoken järjestämässä koulutustilaisuudessa ilmeni ammattilaisseuran kunnianhimoinen ja kurinalainen maailma  kaikessa tekemisessä.

Urheilullinen taso lähtökohtana

Ammattilaisseuroihin pelaajat valitaan ensisijaisesti geneettisin perustein. Hyvän esimerkin tällaisesta pelaajasta tarjoaa Sevillaan siirtynyt Teemu Pukki. Hän on nopea, suoraviivainen ja on teki runsaasti maaleja Suomessa pelatessaan. Geneettinen pohja on keskeisten jalkapalloilullisten ominaisuuksien välttämätön tai ainakin tärkeä mutta ei kuitenkaan riittävä edellytys.

Tässä yhteydessä on tärkeää tiedostaa, että geenit, jotka vaikuttavat espanjalaisten lasten käyttäytymiseen, vaikuttavat myös heidän ympäristöönsä, koska ympäristö reagoi heidän käyttäytymiseensä. Tässä merkityksessä espanjalaiset lapset saavat kaksoissidoksen/hyödyn geneettisten tekijöiden ympäristöä muokkaavasta muutoksesta. Esimerkiksi Espanyolin ei tarvitse välittää perustekniikan opettamisesta, koska sen osaaminen on perusedellytys joukkueeseen pääsemiseksi. Tämä lähtötasoero asettaa erilaiset vaatimukset valmennuksen sisällölle ja tavoitteille. Valmennukseen otetuilla täytyy olla perusasioiden osaaminen riittävän hyvällä tasolla. Kaikkein tärkein on urheilullisuus. Mikäli halukkaalta ei löydy riittävää urheilullisuuden tasoa, voidaan koko homma unohtaa.

Miten on Suomessa?

Suomessa urheiluseurojen toiminnan luonteeseen kuuluu, että mukana ollaan heterogeenisinä ryhminä, ja niissä olevat lapset ovat aina erilaisilla osaamisen ja urheilullisuuden tasoilla. Tämä on osoitus myös epäsystemaattisesta valmennustavasta, jossa valmennuksen tavoitteita ja linjakysymyksiä ei ole mietitty riittävän pitkälle. Nykyjärjestelmän ongelmana on liian tasapäistävä, lasten yksilöllisyyttä huomioon ottamaton ajattelu, joka johtaa useimmiten hyvien ja huonompien liian vähälle huomioon ottamiselle. Tällaista epämääräistä joukkuetta on hyvin haastavaa valmentaa. Pelaajien tahtotiloissa, motivaatiossa, keskittymiskyvyssä ja tarkkaavaisuudessa on suuria eroja. Tämä näkyy myös heidän hermostonsa aktiopotentiaalitiloissa - hermoston herkkyydessä oppia uusia asioita. Harjoittelu ja pelaaminen samastetaan päivittäiseen vapaa-aikana tapahtuvaan puuhasteluun, jolloin itsestä ei anneta kaikkea. Kun tähän lisätään vielä runsas tietokoneen edessä istuminen tai television katselu, ei tarvitsi ihmitellä, jos pelaajat eivät jaksa liikkua harjoituksissa.

Tällöin on vaikeaa ymmärtää, mitä huippu-urheilu on. Huippu-urheiluun on  heittäydyttävä kokonaan. Se vaatii keholta ja mieleltä paljon uhrauksia. On ymmärrettävä, millaiset valmiudet eurooppalaisten huippuammattilaisseurojen lapsipelaajilla on – miten he pelaavat, harjoittelevat ja suhtautuvat jalkapalloon. Huippu-urheilun kannalta huolestuttavinta on se, että suomalaiset nuorten joukkueet tippuvat kyydistä liian aikaisessa vaiheessa. Esimerkiksi tammikuun lopussa Riikassa pelatussa kansainvälisessä turnauksessa, kumpikaan meidän suurista junioriseuroista (HJK ja Honka) eivät kyenneet antamaan vastusta Espanyolin 1996 syntyneille pojille. Suomalaiset jäivät jälkeen kaikilla osa-alueilla – pelinopeudessa, pelikäsityksessä, loppuun asti yrittämisestä, fyysisissä tekijöissä ja pelitaidossa.

Tavoitteellinen valmennustoiminta

Ammattiseuroissa valmennus on tavoitteellista valmennuksen ja oppimisen ohjaamista. Toimintamme vaikuttaa todellisuuteen; toisaalta käsityksemme ja tulkintamme todellisuudesta kehittyvät toiminnasta. Suomessa valmennustoiminta on liian usein tiedotonta tai reaktiivista, mikä erottaa sen tavoitteellisesta toiminnasta. Suurin syy eroon on se, että suomalainen lasten ja nuorten valmennus toteutuu  heikomman tekemisen tasolla. Kehitys ei ole riittävän optimaalista, mikä pitää suomalaisen jalkapallotason alhaisena.

Tavoitteellinen jalkapallovalmennustoiminta tarkoittaa tietoista ja tavoitteellista suhdetta todellisuuteen, aktiivista valmentajaa, subjektia, joka on valmis tekemään kaikkensa ja muuttamaan nykytilaa. Suomessa valmentautuminen ei näy riittävästi pelaajien käyttäytymisen muuttumisena. Tämä johtuu siitä, että valmennus on erityyppistä kuin espanjalaisissa ammattiseuroissa, joissa pelikäyttäytymisen muuttuminen näkyy sekä fyysisellä  että henkisellä puolella. Espanjalaisessa valmennuksessa keskeinen tavoite on kognitiivinen pelikäsitysosaaminen – pelaajan itse- ohjaustaitojen ja harkintaa korostavien työskentelytottumusten kehittäminen.

Toisenlaiset mittasuhteet ja jalkapallokulttuuri

Espanjassa mittasuhteet ja resurssit parhaimpiinkin suomalaisiin seuroihin verrattuna ovat paljon suuremmat. Jalkapallokulttuuri ja lajitietämys ovat  korkealla tasolla. Tämä tulee esiin lukiessa espanjalaisia jalkapallolehtiä ja valmennusjulkaisuja tai seuratessa paikallisia lasten ja nuorten turnauksia. Jalkapallopainotteisia lehtiä ilmestyy päivittäin. Yhdessä tällaisessa lehdessä on enemmän tietoa jalkapallosta kuin meidän Veikkaajassa tai Urheilulehdessä yhteensä.

Jalkapallo on Espanjassa kuningaslaji, jonka voi todeta myös radio- ja televisiolähetysten suuresta  määrästä. Näin jalkapallosta kiinnostuneet voivat päivittää tietämyksensä riittävän usein. Paikallisen jalkapalloseuran ottelua käy seuraamassa myös ikäihmisiä, jotka saattavat olla hyvin fanaattisia jalkapalloihmisiä. Katsomossa voi nähdä horjuvin askelin keppi kädessä kulkevan mummon, joka intoutuu kotijoukkueen maalista nousemaan pystyyn, huutamaan sydämensä pohjasta, nostamaan kepin pystyyn ja heiluttamaan sitä maalia juhlistaakseen.

Otteluiden seuraaminen paikan päältä on mieleen painuva tapahtuma. Jo ennen ottelun alkua, stadionin edessä, tapahtuu suuria asioita. Ei ole ihme, että monet nauttivat itse tapahtumasta enemmän kuin pelistä. Patavanhoilliset perinteet näkyvät juhlahumussa. Stadionin ympärillä tapahtuva pyörintä, kannattajajoukkueiden lippujen heiluttaminen ja pukeutuminen suosikkipelaajan paitaan luo oman tunnelmakokonaisuuden, josta on helppo aistia espanjalaisen jalkapallokulttuurin syvyys. Esimerkiksi Barcelonassa Camp Noulla käynti on mahtava elämys. Jalkapallokulttuurin suuruuden voi aistia pelkästään fanishopista, jossa on uskomattoman paljon FCB –krääsää.

Kuva Tapio Turunen

Miksi meillä ei pärjätä?

Suomalaiset jalkapalloilijat putoavat huippujalkapalloilun kyydistä erityisesti murrosiässä ja sen jälkeen. Meillä ei osata valmentaa yksinkertaisesti tämänikäisiä nuoria riittävän kehittävällä tavalla. Valmennus ymmärretään Espanjassa paljon syvällisemmin kuin meillä. Valmennuksen ohella on pelaajien ohjausta, opastusta, virikkeiden antamista ja keskustelua selvästi useammin kuin meillä.

Parhaat  suomalaisnuoret harjoittelevat 5-6 kertaa viikossa, ja kun tähän lisätään esimerkiksi urheilulukion harjoitukset, lähtöjä tulee yhdeksän kertaa viikossa. Samanikäiset nuoret harjoittelevat Espanyolissa neljä kertaa viikossa ja pelaavat yhden ottelun. Eli meillä on selvästi suurempi harjoitusmäärä, mutta tulokset ovat huonompia. Esimerkiksi Tanoke-jalkapallokoulussa oli 10 piirin taitomestaria ja useampia taitokilpailuiden Suomen mestareita syksyn taitokilpailuissa. Ratkaisevaa on se, miten heistä seuroissa koulutetaan nyt jalkapalloilijoita. Uskon, että useassa näissä pelaajissa on potentiaalia jopa kansainväliseen menestykseen.

Iloinen yhdessä puuhastelu vastaan intohimoinen ammattivalmennus

Taitavuus ja siihen liittyvä syvällisempi urheilullinen osaaminen/perusvalmiudet ja voimakas tahtotila ovat ylitsepääsemättömiä edellytyksiä korkeampitasoiselle pelaamiselle. Oleellista on määrittää ne koordinatiiviset ja pallonkäsittelytaitoon liittyvät valmiudet, joita hyvä pelaaminen edellyttää. Tässä yhteydessä on tärkeää havaita, että latinalaisessa maailmassa nuoret kehittyvät biologisesti useimmiten nopeammin – ja tietysti myös intohimoisemman kulttuurillisen taustansa vuoksi; näin he omaksuvat myös pelitaidot aikaisemmassa vaiheessa kuin Suomessa.

Kehitysvaiheet seuraavat toisiaan geneettisesti määräytyvässä järjestyksessä. Vaiheiden kesto ja yksityiskohdat vaihtelevat sekä geneettisistä syistä että ympäristötekijöiden johdosta. Liian moni suomalainen lapsi tai nuori ei ole päässyt tai ehtinyt sille tasolle, joka on taitavan pelaamisen edellytys.

Oppimisen kokonaisuudesta

Espanjalaisten ammattiseurojen koulutusjärjestelmä on negaatio Nuori Suomi - tai Kaikki pelaa - ideologialle. Tämä tuli esille erityisesti pelikäsityksen opettamisen osuudessa. Suomessa pelikäsitystä ei ole saanut tai uskallettu opettaa lapsille tai varhaisnuorille. Niinpä ison kentän peli (11 vastaan 11) muistuttaa meillä enemmän viidakossa surffaamista kuin systemaattista pelaamista.

Espanjalaisessa pelityylissä palloa ei saa roiskia, sitä on kyettävä pitämään oman joukkueen hallinnassa, jolloin pelaajalta vaaditaan syöttötaidon lisäksi hyvää pallonhallinta- ja suojauskykyä. Espanjalaisessa pelitavassa suositaan nopeita kombinaatioita, jolloin pallo kulkee maata pitkin nopeasti monen pelaajan kautta.

Kuva Tapio Turunen

Miten espanjalainen valmennus poikkeaa Suomen mallista?

Suomessa lapsia ja nuoria ei ole koulutettu riittävästi pienpelien kautta pelaamaan isolla kentälle. Espanjalaisessa järjestelmässä opetus/valmennus ei ole vain opettamisen ja oppimisen kokonaisuus. Valmennus on opetustoiminnan ohjaamista, jossa tähdätään tietoiseen pelikäsityksen oppimiseen. Harjoituksen aikana harjoituksia korjataan laadukkaammin, niihin puututaan hanakasti ja harjoitustempo on kovempi kuin Suomessa.

Espanjassa jalkapalloilullinen todellisuus on laajempaa, syvempää ja kulttuurisidonnaisempaa. Valmentajan tehtävä on opettaa pelaajat pelaamaan – on opittava pelirakenne, pelisysteemi ja pystyttävä jakamaan peli osiin. Jotta tämä kaikki toteutuisi, on jalkapallovalmentajalla oltava riittävästi tietoa ja kokemusta pelitaidon opettamisesta. Näin hän pystyy järjestämään harjoitukset pelin ehdoilla tapahtuviksi - riittävän kehittäviksi, monipuolisiksi ja kiinnostaviksi.

Espanjassa lapsille ja varhaisnuorille ei pelätä opettaa pelikäsitystä. Myös lasten valmentaminen pitää sisällään runsaasti pelinlukemista – ajattelua, ratkaisuntekoa. Lapset on opetettava liikkumaan oikein ja kontrolloimaan palloa ja peliä järkevästi. Melkein kaikki harjoitukset tehdään pallojen kanssa ja melko pienessä tilassa, jolloin vaatimustaso nousee niin taito- havainto- kuin taktiikka- puolellakin.

Pelin luonteesta ja pelaajien kouluttamisesta

Espanyolin reservijoukkueen päävalmentaja Josep Clotet opetti suomalaisille valmentajille, kuinka jalkapallo on sama peli, on sitten kysymys 4 vastaan 4, 7 vastaan 7,  9 vastaan 9 tai 11 vastaan 11. Espanyol on toiminut todellisena pelaajatehtaana joka on kyennyt kouluttamaan uskomattoman suuren määrän laadukkaita ammattipelaajia. Espanyol kuuluu kiistatta suuriin eurooppalaisiin kasvattajaseuroihin, kuten Sporting de Lisoa,  Heerenveen, Ajax, Atalanta, Empoli, Köln, Stuttgart tai Arsenal, minkä vuoksi heidän omaksumansa valmennusopit kannattaa ottaa vakavasti.  

Kognitiivisesti lapset opetetaan ajattelemaan pelissä aikaisemmin ja syvällisemmin kuin Suomessa. Tämä näkyy erityisesti siinä, miten espanjalaiset lapset ja nuoret orientoituvat pelaamiseen; tässä merkityksestä erilaisten valmennustyylien merkitykset näkyvät heidän pelikäyttäytymisestään. Suomessa lasten pelikäsityksen opettamista ei ole pidetty tärkeänä. Suomesta puuttuu edelleen kattava yleisesitys valmennuksen muutoslinjoista.

Painopiste pelin ymmärtämisessä

Espanjalaisen jalkapallovalmennuksen painopiste on pelin osaamisessa; tärkeintä on ymmärtää ja oppia lukemaan peliä. Ajattelun ja valintojen nopeus nostetaan koko ajan esiin pelikäsityksen kehittämisessä. Myös Tanokessa on panostettu voimaperäisesti pelin nopeuttamiseen, laajamittaisella psykokinestiikan koulutusohjelmalla, johon on osallistunut suomalaisen valmennuksen kärkijoukkoa. Espanjolin mallissa opeteltavat asiat on pilkottu hyvin loogisesti eri tavalla korostaen kuin Suomessa. Espanjalaisessa mallissa jalkapalloa voidaan oppia vain joukkuepelaamisen kautta – ei siis yksilövalmennuksella.

Koulutuksen aikana tuli selväksi jalkapallopelin kollektiivinen luonne. Espanjassa harjoitustapa on hyvin lajikeskeinen – pelin ehdoilla lähtevä. Myös fyysisiä harjoitteita tehdään pelin kautta – mielekkäiden pienpelien avulla voidaan kehittää useita fyysisen harjoittelun osa-alueita. 

Pelaamalla oppii

Pelin opettamisessa painotetaan kognitiivista osaamista; pelaajille siirrettävä tieto pelitaidosta ja pelin lukemisesta on tärkeää. Peli ei perustu enää pelkästään yksilöiden henkilökohtaisiin suorituksiin, vaan koko joukkueen yhtenäiseen pelaamiseen. Se vaatii pelaajilta enemmän ajattelemista, sillä esimerkiksi aluepuolustaminen lähtee ylimmästä hyökkääjästä ja on koko joukkueen asia. Kaikki harjoittelun osa-alueet kehittyvät oikein valittujen pelillisten harjoitusten kautta. Tärkeitä asioita ovat järkevä liikkuminen ja pallon oikea-aikainen suuntaaminen ja syöttäminen.  Pelikäsityksen opettaminen ja sen järjestelmällisyys on systemaattista. Tämä vaatii riittävää tietämystä kaikilta valmennukseen osallistuvilta. Myös pelipaikkakohtainen harjoittelu alkaa huomattavasti aikaisemmin kuin Suomessa, jolloin pelaajia koulutetaan selkeämmin tietyille pelipaikoille, jolloin puolustajapelaajien ei kannata käyttää kohtuuttomasti aikaa hyökkääjien asioiden harjoittelemiseen.   

Pienpelien kautta isoon peliin

Metodina espanjalaisessa pelitaidon ja peliajatuksen harjoittelussa käytetään pienpelien pelaamista. Niinpä myös Espanyolin  pienpeliluento antoi uusia ideoita siihen, miten pienpeli viedään tietylle kentän osa-alueelle. Alusta alkaen on pohdittava, miten pelipaikkaharjoittelu saadaan vastaamaan ison pelin vaatimuksia. Niinpä myös Josep Clotet varoitti liiallisesta pienkenttäpelaamisesta: ”Liika pienellä pelialueella pelaaminen johtaa pienpelien mestariksi, isolla kentällä tarvitaan laajempaa pelinäkemystä.” Tämän vuoksi pienpelit on osattava viedä myös isolle kentälle. Josep Clotet piirsi taululle 4-4-2 -järjestelmän. Hän kertoi, miten tämä järjestelmä jaetaan osiin ja miten eri osia harjoitellaan erillisinä kokonaisuuksina. Espanyolissa toteutetaan pienestä pitäen pelipaikkakohtaista harjoittelua. Espanjassa kehitetty pienpelipedagogiikka perustuu Hors Weinin – Futbol a la medida del nino vol. 1 y 2 - sekä Laureano Ruizin The Spanish Soccer Coaching (volume 1 and 2) -teoksiin.
Peli toteutuu kierron kautta. Pallo on tällöin omalla joukkueella tai vastustajalla. Vastustajalta pallo saadaan riiston kautta. Nämä kaikki kolme pelivaihetta on oltava systemaattisesti mukana kaikissa pienpeleissä. Jokaisen pelaajan on tiedettävä, miten pelataan puolustus, keskikenttä tai hyökkäys kolmanneksella. Tärkeintä on pallon pitäminen oman joukkueen hallinnassa. Keskeistä on pelin tekeminen yksinkertaiseksi, sen jakaminen osiin. Tällöin harjoitellaan tiettyä pelin osa-aluetta - esimerkiksi laitapuolustajan ja keskikentän yhteistyötä tai keskikentän ja hyökkääjien yhteistyötä. Pelkkä pienpelien peluuttaminen ei tähän tarpeeseen vastaa, tavoitteet täytyy osata tehdä ymmärrettäviksi – näkyviksi - eri  pelipaikkojen osaamista korostaen .

Valmennustyössä pelaajien oppiminen pelaamaan tulee selvästi tehdä päämääräksi. Tällaisella päämäärällä ei vähässäkään määrin suljeta pois monipuolisia urheilullisia ominaisuuksia - taito-osaamista, hyvää liikkuvuutta tai kestävyyttä. Ne voidaan huomioida funktionaalisen harjoitusmallin avulla.

Pelaamisen oppiminen jaetaan kolmeen tasoon:

1. Alle 12-vuotiaat harjoittelevat ylivoimatilanteen tekemistä esimerkiksi kaksi vastan yksi.

2. 12-14-vuotiaat harjoittelevat pienpelejä – tasatilanteissa kaksi vastaan kaksi, kolme vastaan kolme, neljä vastaan neljä jne.

3. 14-vuotiaat ja vanhemmat toteuttavat vaativampia pelin lukemiseen tähtääviä harjoituksia sekä yksi vastaan kaksi, kaksi vastaan kolme jne.

Espanjassa lasten ja nuoren ikäkaudet jakaantuvat seuraavasti:

• Juvenil (vanhemmat nuoret)
• Cadete (nuoret)
• Infantil (vanhemmat lapset)
• Alevin (lapset)
• Benjamin (pienemmät lapset)

Kaikkien ikäryhmien harjoittelussa käytetään runsaasti yksi vastaan yksi pelitilanteita – pelin perusasian ymmärtämistä.

Espanjalaisen pelitavan tavaramerkki on koko joukkueella pelaaminen - koko kentän leveyden ja pituuden hyväksi käyttö,
jolloin kaiken opetuksen pitää sisältää ajattelua ja ratkaisuntekoa.

Akatemia-toiminnasta

Espanyolin yksi kuumemmista nimistä on tällä hetkellä Bebe de Ore, 17-vuotias keskikenttäpelaaja (Espanyol Juvenil B). Hän on virtuaalimainen nykyvalmennuksen tuote, joka näkee kentän hyvin, hallitsee pallon lähes täydellisesti sekä osaa sekä lyhyet että pitkät syötöt; hän on myös  fyysisesti vahva ja kestävä. Hän on Espanyolin junioriakatemian tuote. Akatemian pelaajat ovat 15-17-vuotiaita, he asuvat seuran asuntolassa, jossa on 20-30 pelaajaa. Pelaajat harjoittelevat neljä kertaa viikossa ja pelaavat yhden ottelun. Harjoitukset kestävät 90 minuuttia.

Espanyolin edustusjoukkue taistelee putoamista vastaan, mikä pyritään estämään jatkuvin valmentajavaihdoksin. Myös Espanyol joutuu taistelemaan omien parhaimpien juniorivalmennuksen tuotteista. Parhaat pelaajat tahdotaan viedä rikkaimpiin seuroihin. Yksi tällainen on Real Madridin viime vuonna ostama nuori lupaus keskuspuolustaja Oskar Reyes.  

Vertaus suomalaiseen valmennusmalliin

Tämänkin koulutuksen aikana tuli selväksi, että Suomessa jalkapalloa harjoitellaan ja pelataan useimmiten vanhettuneilla menetelmillä. Liian usein harjoittelun yhteys lajiin katoaa varsinkin silloin, kun ryhdytään antaumuksella kehittämään jotakin yksittäistä ominaisuutta. Tästä ovat esimerkkeinä menneiltä vuosilta nopeus-, voima- ja kestävyysharjoitukset. Suomalaisen jalkapallovalmennuksen kannalta tilanne on hyvin haasteellinen. Suomi on edelleen niitä harvoja maita Euroopassa, jossa jalkapallo ei ole ykköslaji. Lahjakkaita pelaajia ja valmentajia hakeutuu myös jääkiekon ja salibandyn pariin.

Missä huipputasolla mennään?

Valmennusurani aikana olen seurannut Espanjan lasten ja nuorten jalkapallovalmennuksen kehitystä yli 20 vuoden ajan. Kävimme valmentamieni joukkueiden kanssa useita kertoja harjoittelemassa ja pelaamassa Espanjassa. Minulla on ollut myös tilaisuus seurata  usean vuoden ajan korkeatasoista Alevines-turnausta, jossa tänä vuonna pelasivat pelasivat 1996-syntyneet pojat. Turnaukseen osallistui 12 joukkuetta viidestä eri maasta ja se pelattiin kolmessa lohkossa. Osallistujat olivat Barcelona, Espanyol, Sevilla, Milan, Real Madrid, Inter, Athletic, At. Madrid, Valensia, Benfica, Villareal ja Dortmund.

Turnauksen taso oli suomalaisesta mittapuusta katsottuna käsittämättömän korkea. Se kertoo siitä, missä Espanjassa lasten valmentamisessa ollaan. Semifinaalijoukkueista kolme oli Espanjasta (Barcelona, Valencia ja Villa Real sekä Benfika Portugalista. Peli oli nopeaa ja teknistä ja pelaajat tunnistivat nopeasti ja oikeaoppisesti pelitilanteet – pelillä oli selkeä suunta ja kohde. Nämä pelaajat juoksisivat yksinkertaisesti karkuun vastaavan ikäisiltä suomalaispelaajilta.  ”Parhaat pelaajat tunnistetaan siitä, miten he osaavat ennakoida ja toimia niissä tilanteissa, jolloin joukkue siirtyy puolustamaan tai hyökkäämään.”

Pelaajat olivat urheilullisia – jänteviä, ketteriä, nopeita ja liikkuvia, enemmän Barcan Messiä muistuttavia kuin väkinäisesti punnertavia työhevosia. Parhaat espanjalaisjoukkueet osallistuvat korkeatasoisiin kutsuturnauksiin, joita järjestetään ympäri maailmaa - Meksikossa, Yhdysvalloissa ja Japanissa. Yksi tällainen suuri turnaus on Dallasissa järjestettävä suurturnaus, johon osallistuu joukkueita ympäri maailmaa. Jos näitä joukkueita halutaan tiettyyn turnaukseen, on järjestäjän maksettava kaikki heidän kulunsa.

Lopuksi  

En usko, että Espanjankaan jalkapallovalmennuksen tietotaito-osaaminen kykenee pelastamaan suomalaisen jalkapallovalmennuksen ahdinkoa. Kysymys on syvällisemmästä muutoksesta: liittoon, piireihin ja seuroihin tarvitaan rohkeampaa muutoshakuisuutta. Tahto tehdä asiat paremmin kumpuaa siitä tiedosta, että osaamme tehdä. Kaikissa tekemisissämme on yrityksiä ja lopputuloksia, ja yrityksen voimakkuudella voi mitata lopputuloksen. Olotila, johon suomalainen jalkapallo on ajatunut, on tulosta tekemisen huonosta tasosta. Croatiassa on myös viisi miljoonaa ihmistä, he ovat kuitenkin Fifan ranking-listalla seitsemäs. Me olemme juuri niin pieniä kuin hallitseva halumme pelata jalkapalloa on, ja meistä voi tulla niin suuria kuin hallitsevat pyrkimyksemme ovat. Olemmeko luovuttaneet?

Kehittymisen tulee näkyä kaikilla valmennuksen tasoilla – valmennuskäytäntöjen, rutiinien, symboliikan, arvojen, asenteiden, harjoitus- ja pelitottumusten sekä viestinnän alueilla. Pelikentällä valmennettavien toimintaa ohjaavat havainnot ja niiden tulkinnat. Toiminnan automaatiotaso riippuu sisäisten mallien kehitystasosta ja toiminnan vaativuudesta. Sisäiset mallit kehittyvät harjoittelun myötä. Tämän vuoksi suomalaisessa jalkapallovalmennuksessa tarvitaan syvällisiä rakenteellisia muutoksia.