Olemme aloittaneet pelaajien ajattelutoiminnan nopeuttamiseen tähtäävän kehitystyön - psykokinesteettisen valmennuksen. Suomen ensimmäinen psykokinestiikan kurssi alkoi kesällä 2007.

Kurssilla on opiskeltu aivojen ja hermoston toimintaperiaatteita sekä teorian ja käytännön tasolla. Tarkastelun kohteena ovat erityisesti hermofysiologia, neurobiologia ja kognitiivinen aivotutkimus. Kysymyksessä on aivojen muokkaaminen pelin vaatimusten mukaisesti - aivojen mukautuminen ja sopeutuminen vallitsevaan ympäristöön. Oleellista on se, millainen kognitiivinen rakenne harjoitteluun ja pelaamiseen halutaan rakentaa. Neurokognitiivinen tieto eli tieto valmennettavan kognitiivisten taitojen rakenteesta ja kehittymisestä on tärkeä osa tarvittavaa tietopohjaa. Jotta valmennus olisi tehokasta, sen tulee manipuloida hermoston toimintaa.

Mitä aivoissa tapahtuu pelin aikana?

"Muuttamalla pelaajien aivotoimintaa psykokinesteettisesti voidaan saavuttaa yhtä merkittäviä tuloksia kuin espanjalaisessa tai italialaisessa jalkapallovalmennuksessa."

"Muuttamalla pelitapaa nopeammaksi, voidaan merkittävästi kehittää nykyistä harjoittelukäytäntöä ja pelitapaa."

Psykokinestiikka-koulutuksen tavoitteena on ihmisaivojen toiminnan laajempi ymmärtäminen. Kaikki se, mitä aivoissa tapahtuu pelatessa, syntyy hermoverkostojen ja aivojärjestelmien ymmärtämisen kautta. Tällainen lähestymistapa on haastava; se edellyttää voimakasta aiheeseen orientoitumista ja keskittymistä. Kurssille osallistujat opiskelevat uuden valmennusmallin – psykokinesteettisen valmennuksen viitekehyksen. Psykokinestettisessä valmennuksessa rakennetaan uusia - peliä nopeuttavia "ratoja" aivoihin. Aivojen neuroplastisuus, muokkautuvuus, antaa useita erilaisia mahdollisuuksia kehittää nopeaa ajatustoimintaa.

Aivotutkimuksen eteneminen näkyy jo urheiluvalmennuksessakin

Psykokinesteettisen valmennuksen olemassa olon mahdollistaa aivotutkimuksen nopea eteneminen -muun muassa uusien aivokuvantamismenetelmien käyttöönotto on tärkeää. Kehitämme psykokinesteettisiä harjoituksia ensisijaisesti lasten ja nuorten pelimaailmaan. Kehityksen kohteena ovat erityisesti aistimusten, tarkaavaisuuden, muistin ja nopean ajattelemisen kehittäminen. Tärkeää on myös kiinnittää huomiota pelin tarkoituksellisuuteen ja loogisuuteen, ennakointiin, valmistautumiseen ja toteuttamiseen.

Tavoitteena pelin nopeuttaminen

Tavoitteena on oppia ymmärtämään pelin nopeuttamiseen liittyviä aivotoiminnallisia mekanismeja. Kun tiedämme enemmän näistä mekanismeista, voimme kehittää psykokinesteettisiä harjoituksia aivojen eri alueille. Eli kun tiedetään, miten jokin aivojen toiminnallinen systeemi toimii, voidaan lähteä kehittämään pallopeleihin soveltuvia harjoitusmalleja. Tällaisten harjoitusten avulla voidaan nopeuttaa, rationalisoida ja yhtenäistää joukkueen pelaamista.

Aivoissa tapahtuvat muutokset

Tiedämme, että motorinen toiminta, kuten pallon ponnauttelu tai instrumentin soittaminen, aiheuttavat fyysisiä muutoksia aivoissa. Psykokinesteettisessä harjoittelussa on kysymys tällaisesta aivojen kehitystyöstä. Pelikäsitys kehittyy kykynä ratkaista pelissä syntyviä ongelmia. Jokaisessa pelitilanteessa syntyy assosiaatio jossakin muodossa; kysymys on siitä, miten aivojärjestelmät ja laajemmin ymmärrettynä koko neuromuskulaarinen järjestelmä kykenee vastaamaan tähän toiminnalliseen haasteeseen.

Tällainen kehittyminen on erityisen vilkasta lapsuusvaiheessa, jolloin aivojen toiminnallinen rakenne voimakkaasti kehittyy. Tietoisuus tästä, antaa mahdollisuuden herkkyyskausien painottamiseen, varhaisempaan pelikäsityksen ja -nopeuden kehittämiseen.

Psykokinesteettisen kehitystyön tavoitteet ja merkitys

Psykokinesteettisen valmennuksen tarkoituksena on:

1. Lisätä tietoa pelin nopeuttamiseen vaikuttavista syntytekijöistä, jotka ovat toistaiseksi huonosti tunnettuja suomalaisissa palloilulajeissa.

2. Kehittää psykokinesteettisia harjoitusmalleja ja tunnistaa niiden yhteydet eri aivojärjestelmiin.

3. Kehittää lasten ja nuoren valmennuksssa pelikäsityksen kehittämiseen tähtääviä harjoituksia psykokinesteettisilla menetelmillä.

4. Lisätä tietoa psykokinesteettisen harjoittelun merkityksestä – aivotoiminnan ja harjoitusympäristön vuorovaikutuksesta, joka on toistaiseksi huonosti tunnettua.

5. Kehittää suomalaisten pelaajien mahdollisuuksia osallistua entistä nopeampaan pelaamiseen.

6. Kehittää sensomotorisia valmiuksia myös niille lapsille, joilla on ongelmia liikkeen hahmottamisessa tai ratauttamisessa hermostoon.

Psykokinestiikan kehittämisessä meitä kiinnostaa muun muassa katseen suuntaamisen tarkoitushakuisuus, vireystilan säilyttäminen ja lasten aivotoiminnan hajanaisuus aikuisiin verrattuna. Pelissä lasten aivotoiminnan hajanaisuus ilmenee siten, että lapsilla toiminnan laadulliset erot liittyvät päälaen lohkon organisaatiomuutoksiin, kun taas vanhemmilla pelaajilla otsan alueen toiminnallisen organisaation muutoksiin.

Lapsilla tehtäväsuorituksessa tapahtuviin muutoksiin liittyy erilainen toiminnallinen organisaatio oikealla ja vasemmalla aivopuoliskolla. Iän myötä tämä toiminnallinen eroavuus eri aivoalueiden kesken vähenee.

Innovatiivista kokeilutoimintaa

Testasimme viimeisellä kurssijaksolla 32 erilaista psykokinesteettista harjoitusta. Kehitystyöhön osallistui valmentajien (kurssilaisten) lisäksi 12 mallipelaajaa, jalkapallon ja salibandyn pelaajia. Pelaajat olivat hyvin innostuneita. He kokivat uudenlaisen harjoitelun hyödyllisenä:

- Pelikäsitystä on nyt mahdollisuus harjoitella kovalla tempolla ja ymmärrettävällä tavalla, kommentoi eräs koulutukseen osallistuva nuori pelaaja.

- En ole koskaan yhden päivän aikana harjoitellut näin luovalla ja mielenkiintoisella tavalla, kommentoi toinen pelaaja.

- Harjoitukset olivat innovatiivisia. Harjoitusympäristö oli kuin laboratorio, jossa uskallettiin kokeilla ennennäkemättömiä harjoitusmalleja. Uskon, että nämä harjoitusmallit tulevat olemaan tulevaisuudessa kultaakin kalliimpia pallopelien kehittämistyössä.

Hermostollisten mekanismien kehityksestä

Pelaajan aivoissa olevat hermostolliset mekanismit kehittyvät harjoittelun myötä, jolloin ne heijastuvat pelikäyttäytymiseen. Pelaajan aivojen synaptisissa yhteyksissä heijastuu koko harjoitusprosessin kestänyt kehitys - taito, koordinaatio, samoin kuin pelikäsitys erilaisine konteksteineen ja interaktioineen. Pelaaja toteuttaa itseään näiden hermostollisten tapahtumien avulla. Kaikenlainen stimulointi yli kynnysarvon aiheuttaa äkillisen ja massiivisen aktiopotentiaalin kasvun (depolarisaation).

Aivojen tarkka rakenne muodostuu paljolti sen mukaan, mitä valmennettava tekee ja millaisille sensorisille vaikutteille hän on altis. Perimä ei siis yksin määrää, mitä proteiineja kukin hermosolu geneettisen koodin mukaisesti tuottaa, vaan tulokseen vaikuttaa aktiivinen toimintamme, miten valmentaudumme.

Suurimman ongelman muodostaa useimmiten joukkueen pelaajien hermostollisten mekanismien heterogeeninen kehitys. Kun pelaajien tasoerot ovat liian suuret, joukkueena pelaaminen muodostuu haastavaksi.

Ennalta ohjelmoidut toimintamallit

Pelin aikana toimii monia hermostollisia mekanismeja, jotka toimivat eri nopeudella. Refleksit toimivat nopeasti kun taas kognitiivinen prosessointi on selvästi hitaampaa. Sähköinen aivotoiminta on selvästi nopeampaa kuin hitaammat aivokemialliset prosessit. Yksittäisessä pelitilanteessa pelaaja havainnoi näkemänsä perusteella pelitilanteita.

Nopeissa pelitilanteissa näkökentän kesto on lyhyt suhteessa pelin vauhtiin. Näin havainnot on kyettävä tekemään nopeasti, jotta pelaaminen kyetään suorittamaan mahdollisimman nopeasti. Psykokinesteettinen valmennus tähtää ennalta ohjelmoitujen toimintamallien käyttöön, joka mahdollistaa pelin ennakoinnin. Mitä nopeammin pelitilanteissa kyetään havainnoimaan, ennakoimaan ja tekemään päätöksiä, sitä nopeammin kyetään pelaamaan.

Jalkapalloilijan ennakointi on tavoitteellista toimintaa sekä pelikäsityksen ja taktiikan soveltamista koordinatiivisiin tekijöihin. Se on myös pelikartan informaation valitsemista tietyn pelitilanteen kannalta edullisesti. Pallopelit saavat uuden ulottuvuuden psykokinesteettisen näkökulman avulla.

Mitä psykokinestettisessa koulutusohjelmassa opiskellaan?

Kurssin aikana perehdytään aivosolujen muodostamiin verkkoihin ja siihen, kuinka ne ovat yhteydessä pallopeleissä ilmeneviin neurologisiin yhteyksiin ja psykologisiin ilmiöihin. Tämä tapahtuu muun muassa hermoimpulssijärjestelmän kartoituksen ja kehon sisäisen kommunikaation tutkiskelun kautta. Eli opiskelun kohteena ovat myös hermosolut ja niiden viestijärjestelmät (pallopelien kannalta), hermosolujen rakenne, hermoimpulssin eteneminen hermosolussa sekä synapsien toiminta.

Kurssilla perehdytään myös aivokemiaan, jossa käsitellään hermoston välittäjäaineita ja niiden suhdetta ajattelemiseen, tunne-elämään ja pallopelien pelaamiseen. Hermoston tutkiminen kemiallisella hierarkiatasolla on kasvanut hyvin voimakkaasti viimeisen 30 vuoden aikana. Neurokemia on nykyisin suurin neurotieteiden osa-alue.

Kaikki opiskelun yhteydessä tutkittavat teoreettiset näkökulmat - viedään myös käytäntöön - psykokinesteettisten harjoitusten kautta. Aivoja tarvitaan kontrolloimaan pelikäyttäytymistä - käyttäytyminen on yhtä kuin ajattelu ja liikkeet.

Mitä hyötyä on aistihavainnoista, jos emme kykene käsittelemään niiden antamaa tietoa nopeasti ja peliä kehittävällä tavalla.