Tanoke-valmennuksella on oma opetussuunnitelma, jossa määritellään opetuksen sisältö, valmennuksessa käytetyt menetelmät, menetelmätoiminnan yleiset periaatteet ja ikäkausikohtaiset tavoitteet.

Tanoke-valmennuksessa valmennustoimintaa ohjataan aina lapsen tai nuoren omalta tasolta. Mukana on suuri liikekuvamallisto ja runsas Tanoke-toimintaan kehitetty harjoitusvälineistö. Ympäristön muuttaminen oppimiselle suotuisaksi on tärkeää, samoin rytmi, nopeus, liike, kommunikaatio, ilmaisullisuus, värit, ja muoto – pelaajien sijoittuminen harjoituksissa ja pienpeleissä. Dokumentaatio on oleellinen osa Tanokea, ja sitä käytetään työkaluna valmennettavien ja valmentajien oppimisessa. Niinpä Tanoke-valmennuksessa kuvataan videolle, otetaan valokuvia, haastatellaan valmennettavia ja kirjataan heidän ajatuksiaan, mielikuviaan, muistojaan ja harjoituksiaan.

Tanoke-pedagogia on esitetty kahdessa hyvin kuvitetussa kirjassa - Taitajan tie 1 ja Taitajan tie 2. Uusia pedagogisia kirjoja tehdään prosessinomaisesti; syksyn aikana tulemme julkaisemaan kaksi uutta kirjaa.

Kilpailuttamisen merkityksestä

Kaikkia ei voida valmentaa samalla tavalla eikä kaikilta voida odottaa samanlaisia suorituksia. Kaikkien ei tarvitse myöskään pelata eikä harjoitella yhtä paljon. Tärkeämpää on, että kaikki harjoittelevat tavoitehakuisesti.

Kilpaileminen kuuluu lapsuuteen ja nuoruuteen. Sen avulla saavutetuilla tuloksilla on merkitystä motivaation suuntaamisessa, itsetunnon kehittymisessä ja tarkkaavaisuuden ylläpitämisessä. Kilpailun avulla saavutettujen tulosten merkitys on lapselle eri asia kuin aikuiselle. Tämän vuoksi lapsen ja aikuisen tulee keskustella tavoitteiden mielekkyydestä. Lapsikin ymmärtää realiteetin, että joku toinen on häntä itseään parempi, koska on harjoitellut enemmän.

Tanoken perusfilosofia perustuu muun muassa itämaiseen ajatteluun, jossa kilpailemisella on erilainen luonne kuin länsimaisessa ajattelutavassa. Lähtökohtana on ajatus itsensä hillitsemisestä; ellei ihminen pysty voittamaan itseään, hänen on vaikea voittaa muita.

Jokainen voi tulla paremmaksi

Jokainen voi kehittää itseään ja tulla näin entistä paremmaksi. Jos joku toinen on oppinut, miksi joku toinen ei voisi oppia? Jos joku osaa jotakin toista enemmän, se ei ole keneltäkään pois – päinvastoin, taitavat lapset voivat toimia malleina taitamattomille, jolloin entistä suurempi joukko voi viedä eteenpäin taitovalmennuksen ilosanomaa.

Olemme havainneet, että lapset ja nuoret ovat valmiita harjoittelemaan vaikeitakin taitosuorituksia, jos he saavat riittävän haastavaa valmennusta.

Vaatimustasosta

Keneltäkään ei voi vaatia enempää, mitä hän osaa, mutta kaikilta tulee vaatia tietty minimitaso – vaatia se, mitä jalkapallon, jääkiekon. salibandyn tai pesäpallon pelaaminen minimissään edellyttää. Esimerkiksi koulussa kaikki lapset oppivat muun muassa lukemaan, kirjoittamaan, laskemaan ja tekemään käsitöitä.