Taitovalmennuksen arvostamisesta

Syitä, miksi puhumme taitovalmennuksen puolesta, on monia.

Seuraavassa muutamia perusteluja:

1. Lasten ja nuorten joukkueisiin valitaan pelaajia ylikorostetusti fyysisten ominaisuuksien, kuten koon, perusteella. Pienikokoisten taitavien pelaajien kehitykselle ei anneta tarpeeksi aikaa. Isokokoiset pelaajat hallitsevat useinmiten peliä, pienikokoisten jäädessä sivuun. Koko ei ole kuitenkaan este tulla menestyväksi pelaajaksi. Esimerkiksi jalkapallon eri huippujoukkueissa on pelannut useita pienikokoisia pelaajia, kuten muun muassa Saviola, Owen, Zola, Pele, Maradona, Zigo, Raul, Sanchez, Tigana, Passarella ja Keegan.

2. Liian monissa "hyvissäkin" joukkueissa valmentaudutaan liikaa "hetkessä huipulle" -asenteella menestystä hakien. Alle 16-vuotiaiden joukkueissa harjoitellaan usein liikaa anaerobisella puolella, jolloin pelaajien nopeus- ja herkkyysominaisuudet kärsivät. Valmennuksessa tulisi osata asettaa pitkän tähtäimen tavoitteita pelaajien "puhkipeluuttamisen" sijaan.

3. Pelaajien taitotaso ei useinkaan ole riittävä. Esimerkiksi jalkapallossa pitkää palloa pelataan luvattoman usein yli keskikentän pelkästään siitä syystä, ettei pelaajilla ole riittävää taitotasoa lyhytsyöttöpeliin.

4. Otteluiden määrä on usein liian suuri taitoharjoitteluun nähden. Pelkästään pelaamalla ei kuitenkaan opita taitosuorituksia riittävän hyvin. Valmennuksen sisältöön tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota.

5. Nuorten maajoukkue- ja piirijoukkueisiin tulisi valita vain taitavia pelaajia. Erikokoiset pelaajat voivat saavuttaa hyvän taitotason.

6. Voiton ja menestyksen hankkiminen hinnalla millä hyvänsä ei saisi vähentää lasten ja nuorten kiinnostusta taitoharjoittelua kohtaan. Voiton maksimoinnin sijaan tulisi suosia pitkän tähtäimen tavoitteiden asettamista.

7. Palloilulajit ovat hyvin pitkälti taitolajeja, jonka pelaaminen perustuu pallon-, pelivälineiden- ja kehonhallintaan. Tämän vuoksi lasten ja nuorten taitoharjoitteluun tulee kuulua tarpeeksi kutsuvia tavoitteita ja ripaus idealismia. Sinä päivänä, kun nuoren pelaajan usko omaan taidolliseen kehittymiseen hiipuu, menettää valmennettava uskon omaan kehitykseensä. Tästä uskonpuutteesta ovat esimerkkinä jalkapalloilussa ne lukuisat pelit, joissa palloa ei saada mielekkäällä tavalla haltuun, potkutekniikka on puutteellista, syöttöpeli ei kulje ja pääpelitekniikka on sattumanvaraista.

8. Juniorivalmennus ajautuu ennen pitkää kriisiin, ellei taitovalmennusta arvosteta tarpeeksi. Näin voin käydä arvostetuissakin jalkapallomaissa.