Mikä jäi sanomatta on, että toiminta juniori- ja nappulapuolella perustuu Suomessa valmennuksen osalta pitkälti vapaaehtoisuuteen. Mainitut ”sandaalimiehet” hoitavat tehtäviään usein ilman mitään korvausta rakkaudesta lajia kohtaan, sekä usein myös siitä yksinkertaisesta syystä, että ilman heitä joukkue ei pyörisi ollenkaan. Palkaksi nämä vapaaehtoiset valmentajat saavat usein kuunnella murjottavia vanhempia, joiden omaan lapseen kohdistuvat toiveet ja vaatimukset eivät jostain syystä ole toteutuneet. Tanoke taitokoulu taas rinnastuu tähän verrattuna ostopalveluun. Ei pidä unohtaa, että Tanoken pyörittämisen kohdalla kyseessä on myös liikeidea. Hyvällä liikeidealla pitää olla myös perusteet, tässä tapauksessa urheilulliset. Tietysti on tervettä, että seuroja ja valmentajia patistellaan parempiin suorituksiin. Samalla tulee kuitenkin muistaa, että etenkin nappulatoiminnassa joukkueen ja valmennuksen pyörittäminen on vanhempien itsensä vastuulla. Tanoke on tervetullut lisä suomalaiseen jalkapalloympäristöön. Tästä huolimatta on hyvä olla herättelemättä mielikuvia, että tuomalla lapsi jalkapalloseuraan ja maksamalla kausimaksu (josta valmentajien taskuun ei yleensä päädy penniäkään) voitaisiin puolestaan toivoa ihmeitä. Suomalaisen nappulajalkapalloilun suuri puute kun tuntuu olevan, että lähtökohtaisesti vanhemmat eivät ole valmiita sitoutumaan lapsensa harrastukseen ja joukkueen pyörittämiseen. Osa vanhemmista kuvittelee, että lapset oppivat pelaamaan kun ne vain tuodaan joukkueeseen, ilman että poika tai tyttö on koskaan ennen edes potkaissut palloa. Yksilökohtaisia vaatimuksia ja tavoitteita kyllä ollaan näidenkin kohdalla valmiita asettamaan. Ammattimaisen ostopalvelun kohdalla tätä ongelmaa ei tietenkään ole (sama pätee musiikkiopistoihin). Valmennusta maksua vastaan tarjoavalta Tanokelta näitä mainittuja yksilökohtaisia tavoitteita saa ja pitää myös vaatia. Kuitenkin, on mielestäni väärin puhua vanhemmista valmennuksen maksumiehinä kun puhutaan juniorivalmennuksesta. Vanhempien pitäisi olla tärkeä osa valmennusta ja kantaa suuri osa vastuuta lapsen kehityksen motivoinnista. Jos näin ei ole, on aivan sama kuka lasta valmentaa.