Olen melkein koko 2000-luvun seurannut kolmea-neljää lajia (+ tietenkin musiikkiopiston toimintaa :) oman perheen puitteissa, ja toiminut erilaisissa vetojuhdan hommissa erityisesti futiksessa, ja jkl huoltoasiantuntijan roolissa jääkiekossa.

Tällä hetkellä, em pohjalta, ajattelen, että "suutari pysyköön lestissään". Työnjako kaipaa selventämistä. Vanhempien tehtävä on ennen muuta KKK, kuljetus, kustannus, kannustus. Seura toimii silloin minusta hyvin, kun se pystyy sanomaan vanhemmille: "me tuomme valmennusresurssit jos ja kun te hoidatte taustat".

Suurin kupla nimittäin syntyy siinä, että asiaan omakohtaista kokemusta ja koulutusta omaamattomat hyväätarkoittavat isät ja äidit päästetään huseeraamaan juuri siinä ikävaiheessa, jolloin pitäisi oppia sekä liikkumisen perustaitoja että lajin perusteet.

Jos uuden ikäluokan vanhempien keskuudessa on lajitaitoinen ja ohjaushommista kiinnostunut vanhempi, fine. Vastuu tällaistenkin henkilöiden mukaanotosta ja toiminnan seuraamisesta kuuluu kuitenkin seuralle.

Toinen asia on seuran vastuu oman toimintatason jatkuvasta arvioinnista. "Mihin meidän seura tähtää?" "Millä lihaksilla (olosuhteilla, jäsenistöllä, valmennusresursseilla)". Lukuisia ovat surulliset esimerkit joissa päätetään että "nyt me nostetaan tää firma kaks pykälää ylemmäks kahdessa kaudessa" jne.

Toisin sanoen: vanhemmilta taustat, seuralta valmennus ja yhteiskunnalta hyvän valmennuksen mahdollistavat koulutusrakenteet.