Terveisiä vaan TuTuun. Olen paimentanut porukkaa, joka ei todennäköisesti millään urheilullisella kriteerillä pärjäisi joukkueellenne. Omaan kokemuspiiriini on kuulunut, että isät ja äidit kävivät SPL ohjelman mukaisia D-tason valmentajakoulutuksia, joihin seura kannusti. Koulutus ei kuitenkaan korvannut vanhemmilta puuttuvaa jalkapallotaustaa. Kun samaan aikaan seuran puolelta ei ollut todellista hands on -ohjausta ikäluokkakohtaisista asioista, paketti repesi käsiin isommille kentille siirryttäessä eli poikien tullessa noin 12v ikään.

Ongelma on siinä, että ilman jkl laadunvarmistusta touhu perustuu puhtaaseen sattumaan. Tätä ei 6-8v ikäistä lasta seuraan tuova vanhempi yleensä tiedä ja ikävä yllätys valkenee vasta muutamassa vuodessa. Yleensä optimismin varassa vielä mennään kausi-pari eteenpäin. Harva perhe nimittäin Suomessa lähtee siitä, että lapsesta tulee jalkapalloammattilainen, ja vie tämän suoraan huippuseuraan, (jollaisessa kuitenkin on suurin todennäköisyys saada osaavaa valmennusta).

Yritän sanoa: jos ammattivalmennusta tuettaisiin enemmän ja seurat siihen nykyistä enemmän panostaisivat, pysyisi jalkapalloharrastajien ikäpyramidin pohja leveänä pidempään, seuratoiminta olisi vakaampaa ja lajikulttuurikin ehkä vähitellen kehittyisi.