Olen sitä mieltä, että suomalaiseen psyykeen ei sovi italialais- tai espanjalaistyyppinen taitopeli.

Mitä siitä on, että palloa siirretään kikkailemalla eteenpäin 2 metriä kerrallaan. Tai syötellään 5 minuuttia, että päästään vastutajan puoliskolle.

Suomalaiselle fysiikalle sopii kaksi toimintamallia:

1) Pitkä ja perään. Tässä roikkuvat nopeat kärjet survovat palloja maaliin.

2) Englantilaistyyppinen ns. keskityspeli. Tässä  avainasemassa on romuluinen suomalaistyyppinen target-pelaaja, joka tiputtaa pallon kärkipelaajalle.

Näillä eväillä Suomikin pääsisi MM-kisoihin, jos harjoittaisi tätä puhtaasti hyödyntäen kansallisen  geenistönsä antamia mahdollisuuksia.

Antaa niiden etelän poikien kikkailla.

Jopa itsekin olin aikanaan 4 - 5-divaritason kärki, joka ei yleensä poistunut vastustajan rangaistusalueelta. Siis pitkä ja perään.

Hauskaa se oli sekin.