Jokaisella lapsella ja nuorella tulisi olla oikeus turvalliseen ja kannustavaan jalkapalloharrastukseen - hänen omilla ehdoillaan. Mielestäni tämä on upea päämäärä, mutta se toteutuu huonosti Suomessa.

Jalkapallovalmennus on usein epämääräistä toimintaa. Valmennuksen tavoitteita ei ole asetettu valmennettavien kannalta eikä valmennettavien kehitystä arvioida juuri millään tavalla. Kun tietoa ei ole siitä, mihin valmennettavien kohdalla pyritään ja miten siinä on onnistuttu, vanhempien, valmennuksen maksumiesten, on vaikea seurata jälkikasvunsa kehitystä.

Olen pitkän pohtimisen jälkeen tullut siihen loppupäätelmään, että yhä harvemmalla pelaajalla on enää tunteita jalkapallon pelaamista kohtaan. Heillä on vain kuvitelmia ja elämyksiä, minkä vuoksi kentällä puuhastellaan ilman päämäärää.

Kuva Tapio Turunen

Wim Kwakman vetämässä harjoituksia

Kannustusvalmennuksen Tanoke International Skill School järjesti 15.6.2007 Ajax-Tanoke-leirin Kauniaisten tekonurmella sekä valmentajaseminaarin pelikäsityksen kehittämisestä.

Leirille osallistui 100 aktiivisia Tanoke-pelaajaa kuudesta eri ikäluokasta. Nuorimmat osallistujat olivat kymmenen ja vanhimmat viisitoistavuotiaita.

Leirin vetivät AFC Ajax Amsterdamin Robin Pronk (U-16) ja Wim Kwakman (U-15) yhdessä Tanoke-valmentajien kanssa. Ohjelmassa oli malliharjoituksia, luentoja ja valmentajien koulutusta. Ajaxin valmentajat pitivät valmentajille luennon "Pelikäsityksen kehittäminen Ajaxin valmennusmallin pohjalta". Kentän laidalla pelaajien vanhemmat seurasivat suurella mielenkiinnolla huippuseuran valmentajien työskentelyä. Vanhemmat saivat osallistua myös Ajaxin valmentajien pitämille luennoille.

Meitä tanokelaisia kiinnostaa tutkia suomalaisen jalkapallovalmennuksen oppimisen tiellä olevia esteitä: Miksi meillä ei opita pelaamaan jalkapalloa samalla tavalla kuin Hollannissa, Espanjassa, Italiassa tai Ranskassa?

Miksi meillä ei yksikään seura pysty systemaattisesti kouluttamaan huippupelaajia, samalla tavalla kuin Auxerre Ranskassa, Sporting Portugalissa, Atalanta Italiassa, Espanyol tai Sevilla Espanjassa ja Heerenveen tai Ajax Hollannissa? Nämä seurat kykenevät kouluttamaan järjestelmällisesti pelaajia vuodesta toiseen. Yksistään Hollannin liigassa pelaa noin 100 Ajaxin kasvattamaa pelaajaa.

Kuva Sakari Sunila

Mitä meillä tehdään toisella tavalla?

Mainitsemissani ulkomaisissa seuroissa on vuosikymmenien pallokulttuuri. Jo lapsivalmennettaville korostetaan oman pelityylin ja erityisesti taitopelaamisen merkitystä. Näiden seurojen valmennusohjelmat ovat pitkälle työstettyjä, tutkittuja ja käytännössä hyväksi havaittuja.

Kaikki harjoittelu on kytketty laajempaan käsitejärjestelmään - rakenteelliseen järjestelmällisyyteen. Tämä käsitejärjestelmä opetetaan juniorivalmennuksen aikana perusteellisesti. Tällöin kaikki tietävät, miten jalkapalloa pelataan. Liian moni suomalainen lapsi tai nuori ei tiedä, miten kentällä pitää liikkua. Potentiaaliset lapsipelaajat katoavat epämääräisen valmennuksen tuloksena. Jalkapallokulttuurimaissa pienet kyläseuratkin kykenevät tuottamaan enemmän huippupelaajia kuin meillä liigaseurat.

Tässä kaikessa kiinnostaa se, mitä voidaan saada aikaan, kun otetaan huippuseurojen valmennusmalleista oppia. Nämä mallit sisältävät paljon sellaista osaamista, jota voidaan hyödyntää monella tavalla myös Suomessa. Oppia voidaan ottaa valmennusympäristön kehittämisestä, valmennuksen sisällön uudistamisesta, pelitavoista, lasten ja nuorten kehitysvaiheiden huomioimisesta ja uusien harjoitusmallien kehittämistarpeesta

Pelin aikana on kyettävä ajattelemaan peliä nopeasti, liikkumaan pelin vaatimalla tavalla ja tekemällä ennusteita pelistä.

Tässä suhteessa jalkapallon pelaaminen muistuttaa pikashakin pelaamista. Pelin aikana on osattava kommunikoida itsensä ja joukkueen kanssa, puolustavana ja hyökkäävänä persoonana.

Kannustusvalmennus P. & K. Oy julkaisee ensimmäisenä Suomessa psykokinesteettisestä valmennuksesta oppikirjan: Psykokinesteettinen valmennus - jalkapalloilijan aivotoiminta. Kirjassa perehdytään pelaajan aivotoimintaan pelin aikana.

Kirja paneutuu suomalaisen jalkapallon suurimpaan ongelmaan: kuinka hidas pelitapa voidaan muuttaa nopeaksi. Kirjassa on kuvattu syvällisesti sensomotoriikan hyödyntämistä jalkapallopelissä, kuten näköhavaintokykyä, ennakointia, motorista ohjailua, liikkeiden säätelyä, avaruudellista hahmotuskykyä, aivojen plastisuutta ja visuostaattisia taitoja.

Kirja sisältää runsaasti käytännön harjoitteita. Kirjan sisällöstä ovat kiinnostuneet useat lajiliitot. Lisäämme kirjan lähiaikoina nettikauppaan ennakkotilattavaksi.

Kuva Henrik Duncker
Valmentaja, kirjailija Pertti Kemppisen Taitajan tie julkaistiin 13.11.2003 Pohjola stadionin klubitilassa Vantaalla.

Paikalla olivat mm. valmentaja Martti Kuusela, valmennuspäällikkö Jyrki Heliskoski ja koulutuspäällikkö Janne Lindström Palloliitosta ja valmennusjohtaja Kari Niemi-Nikkola Suomen Olympiakomiteasta sekä Tanoke-pelaajia ja heidän vanhempiaan, ja lehdistön edustajia. Keskustelu oli innostunutta ja kiittävää, kiivasta ja kriittistä.

Tilaisuudessa oli kirjan esittelyn lisäksi muutakin ohjelmaa, mm. Tanoke-pelaajien Kanerva Sunilan taito- ja musiikkiesitykset sekä Joonas Tarvaisen ja Kasimir Lindholmin jonglöörausesitykset ja Daniel Antmanin taitoesitys.

Kuva Henrik Duncker