Ihanteellisimmillaan Tanoke-pelaaja toimii aktiivisesti. Hän harjoittelee, pelaa, suunnittelee omaa harjoitteluaan sekä analysoi omaa pelikäyttäytymistään. Valmennettavan ilmeistä ja eleistä, vuorovaikutuksesta, liikkeiden terävyydestä ja kehon rentoudesta voidaan havaita, kokeeko hän harjoittelun mielekkääksi. Sen sijaan tunnekylmä, harrastukseensa leipääntynyt jalkapalloilija ei kykene kohtaamaan taitovalmennukseen liittyviä herkkyystekijöitä siinä muodossa, kuin Tanoke-malli edellyttää.

Tunnekylmyyden lisäksi taitamattomuus haittaa Tanoke-toimintaa. Useimmiten niin sanotut taitamattomat pelaajat eivät uskalla toteuttaa pelissä itseään. He ovat usein epävarmoja, koska he pelkäävät tekevänsä virheitä. Tanoke-valmennus on auttanut monia epävarmoja pelaajia löytämään omat todelliset taitonsa. Lahjakaskin pelaaja voi olla epävarma. Taitavat pelaajat uskaltavat osallistua peliin täysin rinnoin. He uskaltavat pelata pienessäkin tilassa ja avata pelin keskikentän kautta.

Kaikin puolin kehittynyt taidollinen valmius antaa pelaajalle mahdollisuuden pelata hänen omalla persoonallisella pelitavallaan. Teknisten valmiuksien kehittäminen edistää pelaamisen iloa, lujittaa joukkueen yhteishenkeä sekä tuo peliin sen svengin, jolla yleisö saadaan tuntemaan peli-iloa.