Suomessa jalkapallossa ei ole olemassa yhtenäistä valmennusjärjestelmää. Pelaajien valinnat ja harjoittelu toteutuvat  sattumanvaraisesti - yksittäisten valmentajien ja lasten vanhempien innostuksen perusteella. Valmennusmenetelmät ovat vanhentuneita eikä niiden toteuttaminen perustu riittävästi tieteellisesti perusteltuun valmennustilanteen - metodologiseen, pedagogiseen tai psykologiseen erittelyyn.

Valmennuksen näkyvät tulokset tai valmentajan henkilökohtainen mukavuus ratkaisee, mitä menetelmää pidetään parhaana. Tällöin unohdetaan, miten valmennusmallit tai aikaansaannokset ovat syntyneet, ja mitä ne ovat merkinneet valmennettavien kehittymiselle.

Mitä tästä kaikesta seuraa?

Suomessa lähes jokaisen lasten ja nuorten joukkueen valmennusprosessi on pääsääntöisesti myöhässä - jalkapallotaitojen ja pelikäsitystä ohjaavien tietojen oppimisessa.  Tämä on tieteellinen tosiasia: lapsuudessa keskushermosto kehittyy parhaiten silloin, kun se saa runsaasti ärsykkeitä – motorisia ja kognitiivisia. Suoritustason mittoina voidaan käyttää pelissä esiintyvien taitosuoritusten virheettömyyden astetta, pelitilanteiden hahmottamista tai ymmärtämisen nopeuteutta. Hyvä suoritustason mittari on myös pelitilanteissa esiintyvä käyttäytymisen nopeus. Suurin ero tulee kuitenkin suhtautumisesta lasten huippu-urheiluun - ideologiaan, tukemiseen ja tekemisen tasoon.

Ottelut pelataan Talin ja Myyrmäen jalkapallohalleissa. Pelaajat on koottu Top-talenttipelaajista, Tanoke-joukkuevalmennuksessa mukana olleista tai muuta Tanoke-valmennusta saanneista pelaajista.

Tule turnaukseen hyvässä kunnossa ja hyvin latautuneena. Pelaamme tilapäisillä pelipaidoilla. Varsinainen peliasumme on tulossa Saksasta. Tuo mukanasi mustat housut ja valkoiset sukat.

Katso ohjelmat tämän tiedotteen tiedostoliitteistä.

Kuluvan vuoden aikana Tanoke-koulun kasvatit ovat olleet näkyvästi esillä useilla jalkapalloagendoilla.

Mikael Lähde valittiin Pohjola Cupin parhaaksi pelaajaksi ja oli viime elokuussa Hongan -93 joukkueen tehokkain pelaaja Nike Premier Cupin lopputurnauksessa Manchesterissä, Englannissa.

Jaakko Lepola ratkaisi Hongan pääsyn jatkoon elokuun lopussa UEFA Cupin Viking - Honka ottelussa Norjan Stavangerissa 1-2.

Palloliiton 112 000 rekisteröityneestä pelaajasta noin 90 000 on juniori-ikäisiä, jotka pelasivat vuonna 2006 noin 3 600 eri joukkueessa. Suomessa pelaa lähes joka kymmenes lapsi jalkapalloa.

Tämän lisäksi Nuoren Suomen tutkimuksen mukaan yli 50 000 lasta ja nuorta haluaisi aloittaa jalkapallon harrastamisen seurassa. Tähän joukkoon mahtuu useilla erilaisilla motiiveilla varustettuja pelaajia.

Meitä tanokelaisia kiinnostaa tutkia suomalaisen jalkapallovalmennuksen oppimisen tiellä olevia esteitä: Miksi meillä ei opita pelaamaan jalkapalloa samalla tavalla kuin Hollannissa, Espanjassa, Italiassa tai Ranskassa?

Miksi meillä ei yksikään seura pysty systemaattisesti kouluttamaan huippupelaajia, samalla tavalla kuin Auxerre Ranskassa, Sporting Portugalissa, Atalanta Italiassa, Espanyol tai Sevilla Espanjassa ja Heerenveen tai Ajax Hollannissa? Nämä seurat kykenevät kouluttamaan järjestelmällisesti pelaajia vuodesta toiseen. Yksistään Hollannin liigassa pelaa noin 100 Ajaxin kasvattamaa pelaajaa.

Kuva Sakari Sunila

Mitä meillä tehdään toisella tavalla?

Mainitsemissani ulkomaisissa seuroissa on vuosikymmenien pallokulttuuri. Jo lapsivalmennettaville korostetaan oman pelityylin ja erityisesti taitopelaamisen merkitystä. Näiden seurojen valmennusohjelmat ovat pitkälle työstettyjä, tutkittuja ja käytännössä hyväksi havaittuja.

Kaikki harjoittelu on kytketty laajempaan käsitejärjestelmään - rakenteelliseen järjestelmällisyyteen. Tämä käsitejärjestelmä opetetaan juniorivalmennuksen aikana perusteellisesti. Tällöin kaikki tietävät, miten jalkapalloa pelataan. Liian moni suomalainen lapsi tai nuori ei tiedä, miten kentällä pitää liikkua. Potentiaaliset lapsipelaajat katoavat epämääräisen valmennuksen tuloksena. Jalkapallokulttuurimaissa pienet kyläseuratkin kykenevät tuottamaan enemmän huippupelaajia kuin meillä liigaseurat.

Tässä kaikessa kiinnostaa se, mitä voidaan saada aikaan, kun otetaan huippuseurojen valmennusmalleista oppia. Nämä mallit sisältävät paljon sellaista osaamista, jota voidaan hyödyntää monella tavalla myös Suomessa. Oppia voidaan ottaa valmennusympäristön kehittämisestä, valmennuksen sisällön uudistamisesta, pelitavoista, lasten ja nuorten kehitysvaiheiden huomioimisesta ja uusien harjoitusmallien kehittämistarpeesta

Olemme uudistaneet Tanoke valmennus- ja koulutusjärjestelmän yhdistelemällä ajatuksiamme Espanjan, Ranskan ja Italian lasten- ja nuorten valmennusjärjestelmistä.

Uudistetussa järjestelmässämme kaikenlaiseen harjoitteluun liittyy psykokinesteettinen harjoittelu: ongelmanratkaisu, nopea ajattelu, näkeminen ja hahmottaminen, kognitiivisten karttojen, mallintaminen, ennakointikyky, erottelu- ja sopeutumiskyky. Olemme arvioineet, että Suomen jalkapallovalmennusjärjestelmä on noin 15-20 vuotta jäljessä Espanjan, Ranskan ja Italian vastaavista.

Tanoke-valmennusta uudistetaan viidellä eri osa-alueella:

1. Koordinaatio ja motorinen valmennus

Liikekuvamallisto sisältää kolmesataa liikettä, jotka on kuvattu dvd-levyille. Kaikki liikkeet on analysoitu lasten herkkyyskausien mukaisesti. Liikekuvamallien kognitiivinen aineisto saatavilla Tanoke-nettisivuilta. Aineistoa tulevat käyttämään useat lajiliitot.

Kannustusvalmennuksen valmennustiimiin on liittynyt italialainen ammattivalmentaja, Roberto Nuccio. Hän tulee mukaan kehittämään Tanoke-toimintaa ja valmentamaan Tanoke taitokoulussa.

Robertolla on kokemusta lasten ja nuorten valmennuksesta kaikilta tasoilta Italiasta ja on toiminut Ripa Teatina jalkapallokoulun pääkouluttajana.

Korkea vaatimustaso liittyy lasten ja nuorten urheilijoiden ajankäyttöön. Mitä korkeammalle vaatimustaso asetetaan, sitä enemmän urheiluharrastus vaatii.

Yksipuolinen voitontavoittelu - löytyykö vaihtoehtoja?

Liian yksipuolinen voitontavoittelu on lasten ja nuorten urheilussa eettiseltä kannalta arvelluttavaa. Tärkeää on pyrkiä liikunnan avulla turvaamaan elinikäinen terveys ja hyvinvointi. Antiikin kreikkalaisten mielestä urheilussa ei saanut tavoitella ennätyksiä. Sikäläisessä yhteiskunnassa urheilun tavoitteena oli kehon kehittäminen kauniiksi ja sopusuhtaisaksi. Tärkein tavoite oli urheilun avulla pyrkiä koko persoonallisuuden kehittämiseen.