Tenava-Tanoke keskittyy lasten yleisliikunnallisten valmiuksien kehittämiseen. Se soveltuu 4-9 -vuotiaiden liikunnan ohjaamiseen urheiluseuroissa, päiväkodeissa ja ala-asteilla sekä kotipihan leikkeihin.

Tenava-Tanoke on suunniteltu lapsen ikätason, biologisen kehityksen ja taitotason mukaisesti. Se on lapsen kehitystä ymmärtävää - lapselle tilaa ja aikaa antavaa. Tanoke-menetelmä korostaa lapsen yksilöllisiä voimavaroja ja vahvuuksia.

Tenava-Tanokessa on onnistuttu yksinkertaistamaan lasten taitojen oppimisessa olevat keskeiset piirteet kehittämällä malli, jossa kaikki liikekuvamallit on mallinnettu niin pitkälle, että sen avulla pystytään ymmärrettävällä tavalla suunnittelemaan haastava valmennusohjelma. Koska valmentajat ja lapset ovat erilaisia ja toimivat eri tavoin, on Tanoke-toiminta suunniteltu niin, että sen liikukuvamallivalikoimista voidaan koota itselle ja valmennettaville sopivin valmennuskori. Tenava-Tanokessa tunnistetaan yksilöllisiä vahvuuksia niin, että lapset voivat valita itselleen sopivia liikekuvamalleja ja harjoitusmuotoja. Lapsen suoritusta ja kehittymistä voidaan arvioida erilaisilla Tanoke-toimintaa varten kehitetyillä mittareilla. Tarkoituksena ei ole testata lapsia, vaan arvioida pikemminkin valmennusprosessin laatua ja progressiivisuutta.

Tenava-Tanoke ei ole pelkkää mekaanista ja motorista toimintaa, esimerkiksi tiettyjen liikekuvamallien tekemistä tai pallopelien pelaamista. Se ei myöskään ole samaa kuin vapaa-ajan vietto tai iloinen yhdessäolo tai vapaa-ajan huvi. Kyseessä on tavoitteellinen ja pedagoginen toiminta.

On monia keinoja ja huomioonotettavia asioita, joilla voidaan tehdä harjoitukset enemmän lapsia kiinnostaviksi, tavoitteiden toteuttamista tukeviksi ja toimintaa rikastuttaviksi. Lasten ohjaamisen ongelmia ovat yleensä liian yksipuolisten harjoitusmallien käyttö, keskittymiskyvyn puute sekä luovuuden ja systemaattisuuden niukkuus. Lapsia kasvatetaan kilpailun läpitunkemassa kulttuurissa, jossa uskotaan yleisesti, että kehittyminen edellyttää jatkuvaa kilpailua. Liian usein lapsi jää urheiluvalmennuksessa jotakin vaille ja joutuu kokemaan jotakin traumaattista.

Lapsivalmennus nähdään helposti "valmistumisvaiheena" varsinaiseen "oikeaan pelaamiseen ja harjoitteluun". Tällöin lapsuus ja lasten valmentaminen saa arvonsa ikään kuin tulevaisuudesta käsin. Valmentamiseen tuodaan - tietoisesti tai huomaamatta - asioita, joiden uskotaan olevan lapselle hyödyksi vasta aikuisena. Lasten valmentamisella ei tällöin ole riittävää itseisarvoa.